Bangkok traffic

Bangkokin tämän hetken "3 parasta" ja "3 huonointa" oli tarkoitus olla tämän postauksen aihe. Jäin kuitenkin jumiin tuohon huono-kategorian ykköseen. Bangkokin liikenne!

(Kuvissa Spirit houseja pulloineen ja pilleineen)

Aloitussanoiksi teki mieli kirjoittaa, että Bangkokin liikenne on ihan kaamea, yhtä helvettiä, mutta kun aloin miettimään asiaa tarkemmin, niin tajusin että ei se nyt ihan niinkään ole. Joka kerta on perille päästy, ja useimmiten ei olla oltu myöhässäkään. Pientä reittisuunnittelua kannattaa kyllä harrastaa, ja jos olet kävellen liikkeellä, niin varovaisuutta ja harkintaa tienylitykseen!

Useampi lähde  toteaa, että Bangkokia ei ole tehty kävelijöitä varten. No siis, kyllähän täällä voi kävellä, mutta etäisyydet ovat helposti todella pitkiä. Tiiviistä ydinkeskustasta, jossa näkisi päänähtävyydet ja kaupat leppoisalla kilometrin kävelyllä, voi vain haaveilla. Eikä noita teitäkään ole oikein tehty kävelijöitä varten. Eikä varsinkaan lastenrattaita. En ymmärrä miten esteettömyyttä tarvitsevat ihmiset pääsevät täällä ylipäätään mihinkään.

Tehtävä! Haluat päästä paikasta A paikkaan B. Matka on liian pitkä käveltäväksi, vaikka ei huomioisi +30 asteen hellettäkään. Mitkä ovat vaihtoehdot?

Moottoripyörätaksi. Huh. Mopon päällä saattaa istua kolme nuorta päällekkäin, ilman kypärää. Seuraavan taksin kyydissä istuu hieno nainen sivuttain helmojaan pidellen. Kolmannen kyydissä on pieni lapsi äitinsä sylissä. Mopotaksi mahtuu mistä vaan ja pääsee nopeasti täyteen vauhtiin. Ei voi suositella. Vakuutusyhtiötkään eivät suosittele.

Tavallinen taksi. Ilmastoitu ja usein ihan siisti. Taksikuskit eivät vaan ymmärrä turvavöiden päälle ja useimmissa takseissa niitä ei yksinkertaisesti ole. Siinäpä onkin selittämistä, että halutaan ehdottomasti turvavöinen taksi, että saadaan neidin turvakaukalo takapenkkiin kiinni, kun samaan aikaan vieressä vain vilahtaa mopo pieni lapsi kyydissään. Taksit ovat halpoja (kun ei sorru huijauksiin) ja ainakin meille sattuneet taksikuskit ihan mukavaa väkeä. Eräs taksikuski totesi, että Bangkokin ruuhka-aika kestää aamuvarhaisesta yömyöhään. Ja se on ihan totta! Lyhyehköstäkin matkasta voi väärä reitinvalinta väärään aikaan tehdä useamman tunnin mittaisen. Taksia voi kuitenkin suositella, jos ruuhkat eivät harmita.

Tuk-tuk eli eräänlainen kolmipyöräinen skootteri. Avoin, eli ei ilmastointia, ja pärisee. Kyytiin en ole mennyt, mutta ei näytä kovin mukavalta menopeliltä, ehkä kuitenkin kerran elämässä kokeiltava. Eikä tämänkään kyydissä voi ruuhkalta välttyä.

Sky train eli kaupunkijuna. Suosikkini! Viime viikolla tosin tälläkin ajelu koki pienen kolauksen. Vapaapäivän aattoilta ja kaupungissa suuret hindujuhlat - junat olivat oikeasti täynnä ja olo kuin sardiinipurkissa. Se on jännä fiilis, kun aivan täydessä junassa ovet avautuvat ja huomaa, että sisään tulee vielä lisää ihmisiä. Ei voi suositella ahtaan paikan kammoiselle. Mutta muuten juna on kyllä oiva menopeli. Nopea, ilmastoitu, kohtuuhintainen. Päivisin lastenvaunut mahtuvat hyvin kyytiin. Lastenvaunujen kanssa on vaan hieman kantamista, asemat sijaitsevat n. 3 kerroksessa, ja hissiä ei ole. Liukuportaat ylöspäin tosin yleensä löytyy. Vaunujen kanssa junailu käy siis myös kuntoilusta.

Metro. Vielä kokeilematta. Jos joku tietää, millaista sillä on matkustaa, niin kertokaa pliis :)

Packing bags

Taas se alkoi. Muuttohulina siis. 10 matkalaukkua odottaa pakkaamistaan torstaihin mennessä, ja epäilys on, että tavaraa on tullut hankittua sen verran lisää, että jotain extrakasseja/-pusseja pitäis vielä hankkia lisäksi.

Mutta MAI PEN RAI - opin uuden sanonnan thaimaaksi.

"Mai pen rai" sanoi thaimaalainen tuttavamme kun keskustelimme asuntojen vakuutuksista. Niitä ei (yleensä) siis ole. Jos talo palaa, niin se on "mai pen rai", eli vapaasti käännettynä "eipä sille voi mitään - eipä sen niin väliä - paska mäihä".

Elämänasenne, josta kannattaisi ottaa mallia? Mutta ihan thaimaalaiseen ekstriimiin asian suhteen en kyllä ikinä taivu. Takseihin tarvitaan turvavyöt ja Suomen kodissamme on tosiaankin vakuutukset kunnossa...

Saimme siis toivomamme vuokra-asunnon, ja muutamme pian, vähän haikeeta, erittäin odotettua!

Bye bye hotellielämä!

Shopping (fruits)

Bangkokista löytyy kauppoja, joissa shopata. Isoja ostoskeskuksia on lukuisia, ja niistä suurimpana Siam Paragon (สยามพารากอน) , 10 kerrosta ja 500 000 m2... Siam Paragonin ruokaosastolle meinasin eksyä ensin minä, ja sitten seuralaiseni. Toisella kertaa paikka ei tosin tuntunut enää niin kaoottiselta (tähän itsetyytyväistä myhäilyä).

Me ollaan kyllä shoppailtu aika vähän. Ruokaa, vaippoja ja pullovettä on kannettu väliaikaiseen asumukseen sen sijaan ihan urakalla. Erityisen kivaa on ollut shoppailla hedelmiä.

Longkong-niminen hedelmä on ehdoton suosikkini tällä hetkellä. Näyttää ulkoapäin perunalta, mutta onkin sisältä makean sitrusmainen. Myös dragon fruit eli lohikäärmehedelmä on ihan nam. Alla kuvassa punaisena, valkosisustaista en olekaan vielä maistanut.

Myös mangostiini on hyvänmakuinen, vaikka hämää ulkonäöllään vielä longkongiakin enemmän. Siitä minulla ei tietenkään ole kuvaa.

Tänään kävimme tsekkaamassa MBK ja Emporium -ostoskeskukset. MBK:ta mainostetaan Bangkokin halvimmaksi, eikä tavaroiden aitoudella taida olla aina niin takuuta. MBK:sta löytyi kuitenkin kiva Tokyo-tavaratalo, josta ostimme neidille Hello kitty -vaatteita.

Ja sokerina pohjalla, ostin itselleni uuden lompakon, MBK:n Jane Lily -liikkeestä, tuotteet ovat Made in Thailand ja aivan ihanan söpöisiä. Tingin jopa vähän hinnasta, vaikka olen tosi huono tinkimään :)

Tässä on hyvä pitää satasia! (100 bahtia on noin 2,5 euroa)

No more lotto

Sain Veikkaukselta viestin: "Veikkaus-kortti ja pelitili lakkautetaan, mikäli asiakkaan osoite on pysyvästi ulkomailla." Nonni. Eipä ehtinyt tulla minusta lottomiljonääriä! Mulla on vielä vakiorivi, aina samat numerot, niin nyt on parempi olla myös vilkuilematta niitä voittaneita numeroita...

Loton lisäksi tuli toinenkin yllätyskäyttökielto. Puhelimen Spotify ilmoitti, että sitä voi käyttää vain 14 päivää ulkomailla. Kiitos hei. Se siitä Spotifyistakin sitten.

Onneksi palmun alla voi istuskella vaikkei ole lottomiljonääri.

Rahasta puheen ollen, sain yllättävän helposti hankittua paikallisen pankkitilin. Tässä auttoi tarpeeksi pitkä viisumi. Sunnuntaiaamuna kävelimme Bangkok Bankin konttoriin, täytettiin miljoona lappusta, käytiin pankkineidin ohjeistamana painamassa Yes, Yes, Continue pankkiautomaattiin ja siinä se nyt sitten on. Paikallinen tilikirja, vai miksikä sitä oikein sanottiinkaan. Tämän lisäksi on kyllä pankkikorttikin :)

Light or left

Kävimme läpi yhden päivän aikana 11 potentiaalista asuntoa. Loppuvaiheessa typy oli jo vähän kypsä, ja niin taisi olla äitikin. Silti ei tarvinnut kuin miettiä thaimaalaista vaihtoehtoa "light or left" niin alkoi heti hymyilyttämään. Mukanamme ollut kiinteistövälittäjäryhmä pyysi aina välillä katsomaan "to the light" eli valoa kohti. Meni hetki ennen kuin tajusin, että oikeallehan sitä piti katsoa (to the right).

Aika usean kiinteistön kulmalla oli pieni temppeli/alttari, "split house", kuten ensin kuulin hitailla hoksottimilla varustettuna ulkomaalaisena. Kyseessä oli tietysti spilit house, eli spirit house, eli henkien talo. Ne ovatkin välillä aika komeita näkyjä.

Kävimme katsomassa vain "condoja" ja "apartementteja", eli käytännössä kerrostaloasuntoja. Jokaisessa taloyhtiössä oli uima-allas ja kuntosali. Kuvassa näkymä uima-altaalle yhdestä potentiaalisesta asunnosta (jota ei valittu).

Näköalojakin oli monenlaisia. Ihastuimme alla näkyvään näköalaan, ja kämppäkin oli todella kiva, mutta tämä vaihtoehto oli Sukhumvitin sumpuimmassa kohdassa ja aika kaukana juna-asemalta  - joten ei valittu.

Köppäsempiäkin näköaloja oli tarjolla. Tätäkään potentiaalista kämppää ei valittu. Aika useassa asunnossa on pesukone tuollaisella pienellä parvekkeella, ulkotiloissa siis. 

Valitsimme tämän olohuoneen näköalan. Tärkein valintatekijä oli BTS, eli sky train, eli korkealla kiskoilla kulkeva juna, jonka asema on aivan nurkilla. Rata näkyy kuvassa oikealla, harmi ettei juna tullut justiinsa kuvan ottohetkellä.

Pitäkää peukkuja että nyt sitten vielä saadaankin tuo haluamamme asunto! :)

So much

Paljon on nyt jo ehditty kokea ja näkeä. Öisin ei oikein saa untakaan, kun mieli koittaa käsitellä kaikkea enemmän tai vähemmän outoa.

Thai maahanmuuttovirastossa on käyty, ja lupa asua ja tulla ja mennä oman mielen mukaan on nyt 2 vuodeksi. Meillä oli asianajotoimistomme puolesta omat jonottajat(!), joten meidän paikallaoloaika supistui pariin tuntiin ja yhteen otettuun valokuvaan.

Nähtävyyksiäkin on nähty. Erityisesti Bangkokin ykkösnähtävyys, Grand Palace ja Wat Phra Kaew, olivat melkoisen prameita. Myös kuninkaallisia laivoja käytiin ihmettelemästä, sekä aikamoisen suurta ostoskeskusta.

Ja syöty on. Erityisesti thaimaalaista ja sushia ja nuudelia purkissa. Ehdoton ykkösherkku on tällä hetkellä vesimelonipohjaiset juomat, joista minulla ei tietenkään ole kuvaa.

Yksi jännittävä juttu on, että Suomesta tuodut vaipat loppuivat, ja nyt on testauksessa pari ihan outoa merkkiä. Fingers crossed, että ovat tarpeeksi hyviä.

Ensi lauantaina jatketaan sen oman kodin etsintää. Jospa nyt löytyisi täältä soma pieni tupa.

Food for my baby

4½ kk ikäinen vauva voisi periaatteessa olla vielä täysimetyksellä. Meillä ei kuitenkaan ole, joten lisäksi ruokintaan tarvitaan korviketta ja sosetta. Bangkokista luvataan löytyvän vaikka mitä, joten suht luottavaisin mielin lähdimme kauppaan. Ja kuinkas sitten kävikään...

Erilaisia korvikkeita alakerran marketista löytyi kattava valikoima - mutta kaikki jauhetta. Sama homma oli isommassa supermarketissa. Korviketta löytyy useampaa sorttia, jauheena. Onneksi tämäkin tuli varulta opeteltua jo kotona. Hanavettä ei voi missään nimessä käyttää, mutta pullovettä on oltava muutenkin lähettyvillä koko ajan. Joten korvike - löytyy, kun on valmis pelaamaan jauheen ja veden kanssa.

Valmissoseita ei löytynyt alakertamme marketista. Supermarketista löytyi, hyvin vähän 4 kk ikäiselle (isommalle valikoima laajempi), ja nekin hintaan 69 bahtia kappale. Euroina tämä on noin 1,69 eur. Aika kallista, sanoisin. Varsinkin kun purkkikoko on pieni.

Onneksi otin Suomesta omat sosevehkeet mukaan. Sauvasekoittimella ja jääpalamuotilla tekaisin typylle tuttua ruokaa: parsakaalinnuppu-porkkanasosetta korvikkeella löysytettynä.

Summa summarum:
Korvikejauhetta löytyy helposti.
Purkkiruokaa loytyy pienellä etsiskelyllä, mutta on hintavaa.

En siis pidä lainkaan huonona ideana tuoda lyhyemmälle reissulle Suomesta tuttua vauvanruokaa. Meidän case nyt on kuitenkin eri, kun ei olla ihan heti palaamassa. Ruokalaatikostamme löytyy silti hätävaraksi jokunen suomalainen purkki (alla kuvassa oikealla, vasemmalla taas tämänpäiväinen ostos) ja jopa lentomatkalta jäänyt nestemäinen korvike, oikea matkamuisto :)

Kuvassa ollaan kauppamatkalla vesisateessa. Jossain vaiheessa täytyy tehdä vielä postaus kulkemisesta vauvan kanssa, koska se on ihan oma taiteenlajinsa... Tämä kuva voi antaa vielä vähän liian ruusuisen kuvan ;)

Feels like a holiday

Ensimmäinen kuukausi asutaan hotellissa ja etsiskellään sitä pysyvämpää asuntoa. Suunnitelma tuntuu ainakin vielä näin toisena päivänä oikein hyvältä. Thaimaan arkeen on 5 tähden hotellin parvekkeelta aika pitkä matka. Ja kun kenenkään ei tarvitse mennä viikkoon töihin, on olo kuin lomalla olisi.

Joten nyt nautitaan!

(Tästä kuvasta piti tulla tunnelmallinen aamiaiskuva partsilla, mutta ilmassa oli "hieman" kosteutta)