Thai Cooking

Bangkokin aktiviteettitarjonnasta löytyy mukavasti myös erilaisia kokkailukursseja. Tunnetuin thairuokakurssi taitaa olla "Cooking with Poo", jossa mennään slummiin taitavan Poon oppiin. Mekin halusimme thaikokkailemaan, mutta Poon ja slummin sijaan valitsimme tällä kertaa netistä löytyneen Thai Homecookingin, privaatisti kahdelle hengelle (+ vauvalle).

Päivä alkoi kierroksella paikallisella torilla. Saaveissa sätkivät kilpikonnat sun muut surettivat niin kovin, etten ottanut niistä kuvia. Kouluttajamme tosin kertoi, että kilpikonnia on tarjolla sen takia, että niitä voi ostaa vapautettavaksi takaisin luontoon (älytön ajatus). Liha ynnä muu oli täällä selvästi kovasti tuoretta, eikä paikka edes haissut mitenkään erikoiselle, joten jonkinmoinen hygieniatasokin paikalle lie on.

Mangojen myyntitiskillä istui myös myyjä ja koira

Sieniä keittoon

Kookosjauhetta, ostimme pussin, josta tekaisin kookosmaitoa

Torin jälkeen kouluttaja vei meidät kotiinsa. Huomasimme, että meillä oli yllättävän paljon yhteistä niin maantieteellisesti kuin opiskelu- ja työrintamallakin. Pienet on piirit koko maailman mittakaavassa... 

Paikalla oli kouluttajan lisäksi hänen äitinsä ja muita sekalaisia sukulaisia ja sukulaisten puolisoita. Tyttärellämme riittikin viihdyttäjiä. Lisäksi hän vetäisi keittiön nurkassa rattaissaan mukavat pikku unetkin. Pieni paniikki tytölle iski siinä vaiheessa, kun kouluttajan sukulaiset innostuivat vähän liikaa ja laittoivat neidille päähän ponnaria ja pantaa - me kun ei niitä liiemmin harrasteta :D

Teimme kanakeittoa (Tom Kha Gai), grillattua nautaa ja chilikastiketta (Neua Yaang + Namjim Jaew) sekä jälkkäriksi klassikkoa, sticky rice with mango (Kao Niew Mamuang). Leikkelyä, paistelua, keittelyä - ja paljon tuoreiden yrttien ja mausteiden paukuttelua huhmareessa. Tuollainen huhmare täytyy hankkia kotiin.

Yrttejä. Tiestitkö, että korianterin tärkein makua antava osa on JUURET!

Keitto oli valehtelematta parasta thaimaalaista soppaa mitä olin ikinä syönyt. En tiedä oliko balanssi makean, suolaisen ja happaman välillä nyt täysin oppikirjan mukainen, mutta tuore, raikas maku oli aivan huikea. 

Ylijäänyt ruoka saatiin mukaan. Sticky rice with mangoa saatiin siis tarjolle pikavisiitille poikenneille reppureissaaja-sukulaisillekin. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, tähän on hyvä päättää tämä postaus.

To understand or not

Thai-kieltä osaan nyt joitakin hyyyyyvin yksinkertaisia lauseita. Kuten "dichán lää luûksaao pai sà waâináam" - minä ja tyttäreni menemme uima-altaalle.

Typyn uimakoulussa korit odottavat palloja

Paikallisen kielen puhumisessa on vaan yksi huono puoli. Nimittäin kun puhut sitä, sinulle vastataan sillä kielellä. Ja siihen vastaukseen ei yleensä satu ne noin 10 sanaa jotka tunnistan välittömästi. Kun siis puhun thaita, otan riskin että siihen vastataan (iloisella) pälpätyksellä, josta en tajua niin yhtikäs mitään.

Onneksi osaan tähänkin tilanteeseen hyvin sopivan lauseen. "Mâi khaôjai khá". Ei ymmärrä.

On pari muutakin asiaa, joita en ymmärrä.

Niin kuin tuota vakioaihettani, Bangkokin liikennettä. Viidettä kuukautta täällä, ja ei vaan mene jakeluun. Viimeisin spesifinen liikenne-patitukseni koskee moottoripyörätakseja. Ne penteleet kun kiihdyttävät selkäsi takaa vauhtiin pitkin pimeitä kuoppaisia jalkakäytäviä. Kyllä, jalkakäytäviä.

En myöskään ymmärrä, miten olen alkanut ihan oikeasti viihtyä täällä. Mutta kyllä - ei ole ikävä Suomeen eikä mihinkään muuallekaan :). Joitakin ihmisiä on kyllä ikävä, ei ole noita vierailijoita nimittäin ihan riesaksi asti käynyt... Wink wink - Thaimaan turistikausi kestää vielä ainakin ensi kuun!

Sitten kuulema tulee kuuma.

Kuuletko Thaimaan kutsun?

Plans to get out of town

Thaimaa on mulle vielä pääosin ihan outo paikka. Täällä en ollut ollut kertaakaan ennen kuin muutettiin tänne Bangkokiin perheenä. Bangkok alkaa olla nyt tietyiltä osiltaan pikkuhiljaa hanskassa. Tutustummekin seuraavaksi Bangkokin ulkopuoliseen elämään - tai lähinnä lomailuun - viikonloppu- ja muina reissuina.

Ihan ensimmäinen Bangkokin ulkopuolinen reissu oli Cha-am joulukuussa suomivieraidemme kanssa. Siitä päällimmäisenä jäi mieleen rauhallinen rantaraitti ja matkalla kohdattu pytytön vessa. Koh Samuista kartoitimme reilu viikko sitten hyvin pienen nokareen - valitsemassamme lomakeskuksessa oli kaikkea (myös myrskyaaltoja), joten sieltä ei tarvinnut poistua.

Minne seuraavaksi? Maaliskuun reissu on vielä auki. Todennäköisesti suuntaamme (pahamaineiselle) Pattayalle, sillä sinne ajaa 1-2 tunnissa Bangkokista, ja sieltäkin voisi valita lomakeskuksen, josta ei juuri poistuttaisi...

Aika jännä miten vauva muuttaa matkailijaa. Aiemmin ajatus yhteen lomakeskukseen (vaikkakin vain viikonlopuksi) jäämisestä olisi vain kauhistuttanut. Pitäisi mennä! Nähdä! Katsoa! Kiertää kaikki mahdolliset paikat! Nyt riittää kun vauva, joka ei ole enää kauan vauva, istua nököttää varjon alla ja hymyilee. Ei tarvitse olla missään muualla eikä ihmetellä mitään muuta.

Huhtikuussa meillä (tai siis miehellä) on kaksi viikkoa lomaa, ja silloin suuntaamme Koh Lantalle viikoksi ja siitä Krabille viikoksi. Saas nähdä pääsemmekö näillä reissuilla lomakeskuksien ulkopuolelle...

Vauva matkalla biitsille (Ko Samui)

Ko Samuilla rantahuvilan terassinäkymä aamutuimaan

Cha-amin biitsiä alkuillasta

Ko Samui

Käväisimme viikonloppureissulla Ko Samuin saarella. Minulla ei kuitenkaan ole juurikaan sanottavaa itse saaresta, sillä saavuimme sinne pimeällä, ajoimme suoraan resortiin eli lomakeskukseen, vietimme siellä ihanan puolipilvisen lomapäivän, seuraavana eli lähtöpäivänä ihmettelimme vähän myrskyä, ajoimme lentökentälle ja sitten olimmekin taas kotona. Lentoaika Bangkok - Koh Samui noin 40, 45 minuuttia.

Hieman olisi houkuttanut koittaa tavata saaren muita suomalaisia (kuten tiiviisti seuraamani thaimaanrannanmaalarit.blogspot.com -blogin kirjoittajaa), mutta aikataulusyistä jätimme sen kohtalon huomaan, ja kohtalo oli meille tällä kertaa nuiva.

Tässä tunnelmakuvia The Tongsai Baysta, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Vauva viihtyi ja homma pelasi. Hiekkasäkkejäkin kasailivat oikein reippaasti tulvavahinkojen estämiseksi.

1. PÄIVÄ:

2. PÄIVÄ:

Thai culture in a nutshell

Saimme kotiimme thaikulttuurin asiantuntijan luennoimaan. Hyvinkin interaktiiviseksi muodostuneesta luennosta/koulutuksesta on nyt hetki aikaa, joten tässä jotain mitä jäi päällimmäisenä mieleen, eli thaikulttuuria pähkinänkuoressa!

Kuvissa: kiinalaisen uudenvuoden 2016 koristeluja Emporium/EMQuartier-ostoskeskuksessa 

Ennen alkua vielä disclaimer: aina on mahdollisuus, että ymmärsin väärin tai muistan väärin. Thaikulttuurissa tätä tuskin kukaan tulisi suoraan kertomaan. Sen sijaan he saattaisivat kertoa minulle tarinan, että joskus he ovat muistaneet väärin asioita, ja olenko varma ettei minulle ole koskaan käynyt niin. He saattaisivat myös vahvistaa suhdettaan esimieheensä, ja lähettää hänelle sähköpostia, että nyt se Mervi muistaa ihan väärin. Esimies voisi sitten ottaa minuun yhteyttä. Tai ehkä he olettaisivat, että harmonian kannalta olisi ihan parasta, että hymyillään vaan ja sanotaan, että hyvin menee.

Siinä missä Suomessa mennään keskeytyksettä suoraan asiaan ja arvostetaan aikatauluja ja faktoja, Thaimaassa deadlineakin voidaan pitää enemmän vähän niin kuin guidelinena. Aika on suhteellinen käsite. Thaikulttuurissa ei pidetä keskeytyksiä moineskaan - voidaan hieman kierrellä ja kaarrella, rakentaa suhdetta, tutkailla millaisen tyypin kanssa ollaan tekemisissä ja mietiskellä vähän kotiasioita.

Thaimaalaisille ihmissuhteet ovatkin tärkeitä ja he ovat usein tulkinnan mestareita. Suomessa sanotaan sanoilla mitä halutaan (ja voidaan ehkä mulkaista päälle). Thaimaassa kommunikoidaan toki sanoin, mutta viestiin vaikutetaan hyvin suuresti myös hiljaisuudella, katsekontaktilla, äänensävyllä, eleillä, asennolla, puvulla, paikalla, suhteella, ja kaikkea kuormittaa aiemmat yhteiset kohtaamiset.

Kurssin jälkeen minua hirvitti mennä lähikauppaan. Näkevätkö he heti, että mielestäni kalahyllyllä on kaikkea todella epäilyttävän näköistä tavaraa? Lukevatko nuo mokomat minua kuin avointa kirjaa?  Välillä se vaikuttaa siltä. Kurssin vetäjäkin totesi, että thaimaalaiset pyrkivät ennakoimaan niin ettei toisen tarvitse pyytää mitään. Ai ostoskori, sä toitkin sen mulle jo ennen kuin tajusin kaivata. Ai mä näytän siltä etten jaksa kantaa kukkaruukkua kotiovelleni.

Thaimaalaiset ovat (yleistäen) kohteliaita ja arvostavat rauhaa ja harmoniaa. Hirveintä, mitä voi tehdä, on nolata heidät. Heiltä voi myös olla ihan turha kysyä kyllä vai ei -kysymyksiä. He keräävät vinkkejä, mitä ehkä haluaisit kuulla, ja sanovat sen hymyillen. Kyllä/ei -kysymyksen sijaan kannattaakin kysyä avoimia kysymyksiä.

Miltä sinusta tuntuisi, jos antaisin sinulle tämän tehtävän? (Vrt: Otatko tämän tehtävän vastaan?)

Päivän aikana käytiin läpi niin buddhalaisuus, karma kuin hierojalle tippaaminenkin. Thaimaalaisethan eivät perinteisesti tippaa. Nykyisin tosin he arvostavat pientä rahalahjoitusta (kukapa ei). Tippi kannattaakin antaa erityisesti suhteen luomiseksi vaikka vakihierojan kanssa. Kouluttaja sanoi, ettei hän koskaan anna tippiä enemmän kuin 100 bahtia (2,5 eur) - yleensä huomattavasti vähemmän. Ja kannattaa huomioida, että esimerkiksi kauppakeskusten ravintoloissa palvelumaksu näkyy jo kuitissakin.

Mielestäni hienointa Thaimaalaisessa kulttuurissa on usko hyviin tekoihin. Tulee tehdä hyvää ajatuksissa, sanoilla ja teoilla. Ja kannattaa muistaa, että jokaisella hyvällä (ja huonolla) teolla on seuraamuksensa!