Learning some thai language

Maidimme saapui taas aamutuimaan, kuten joka perjantai. Tervehdin häntä ja kysyin thaiksi kuinka hän voi. Hän vastasi iloisesti voivansa hyvin ja kysyi että mites minä. Vastasin Dichán sàbaaidii kha, eli että I'm fine.

2 thaikielen kurssikertaa takana. Osaan laskea 999 asti ulkomuistista, kysyä mitä jokin maksaa, kysyä puhelinnumeroa ja tervehtiä. Sivusimme myös kaupankäyntiä, tinkimistä ja useita sivuja sanastoa, mutta ne osiot kaipaavat vielä jonkun verta toistoa.

Kahden kerran kokemuksella sanoisin, että thai-kielen opiskelussa on kaksi pientä ongelmakohtaa...

Ensinnäkin. Käyttämämme materiaali kääntää thaita englanniksi, joten sanat on kirjoitettu niin kuin englantilainen ne lausuisi. Esimerkiksi ขอบคุณ eli khàwpkhun eli kiitos; ei lausuta khaawpkhun niin kuin voisi suomalaisena luulla, vaan ennemminkin copkhun, matalalla sävelkululla (jota merkkaa merkki `. ). Thai-sanan lausuminen täytyy siis kääntää englanniksi ja merkitys suomeksi. Onnistuu, ehkä, joskus, jotenkin.

Toiseksi. Ne penteleen sävelkulut, joita on viisi. Kun mái on sana kysymyslauseessa, mâi on yhtä kuin "ei" ja mài tarkoittaa "uudelleen", niin on aika isot mahkut ääntää väärin. Samoin maa keskisävelkululla tarkoittaa "tulla", maá korkealla sävelkululla "hevonen" ja maa laskevalla sävelkululla (en osannut laittaa tähän sanan päälle sellaista v-kirjainta) "koira". Sävelestä on siis kiinni, ostaisko koiran vai hevosen, sana on sama.

Nyt muuten tiedän miksi eräs taksikuski ei osannut viedä minua kujalle numero 15. Sanoin hänelle että "Sukhumvit soi sip haa", jossa sip on 10 ja haa on 5, mutta ei se tajunnut. No, sip olisikin pitänyt sanoa sìp ja haa olisi pitänyt sanoa hâa.

Eli suomalaisen monotonisen siphaan sijaan sip nopeana nielaisuna matalasti ja haa vähän niin kuin yllättäen nenähonotuksella: HÄÄÄ! Ei haa. HÄÄÄ!

Khà. (Kohtelias loppusteitmentti)

Aurinko nousee mieheni kuvaamana

Chatuchak a.k.a some serious shopping

Tänään kaikki osui kohdalleen. Heräsimme aikaisin, ilma oli pilvinen ja sateinen, eikä meillä ollut suunniteltuna mitään sen kummempaa ohjelmaa (Suomalaisten lapsiperheiden treffit olisivat kyllä olleet puistossa, mutta siihen oli aamulla vielä liian monta tuntia ja ilma oli sateinen). Päädyimme siis Chatuchakiin. Katetuilla Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla on joku semmonen 15 000 myyntikoppia, täynnä jos mitä.

Chatuchakiin pääsee suoraan Skytrainilla, mistä iso plussa. Mo Chitin asemalta on vain pieni kävelypyrähdys, ja sitten onkin jo Chatuchak tavarataivaan (tai -helvetin) porteilla. Olimme paikalla sunnuntaina klo 9 maissa, ja se oli paikallisillekin aika aikaisin. Kaikki paikat eivät olleet vielä auki, mutta kapeilla kujilla mahtui hyvin liikkumaan rattaidenkin kanssa.

Sisäkujilla meiningistä tuli kivaa ja rentoa...

...vaikkakin ensisilmäys Chatuchakiin oli aika luotaantyöntävä.

Vähän isommat lastenvaunut, näilläkin näytti mahtuvan

Joku ehkä muistaa, että mietimme Chatuchakin ja Ikean välillä silloin, kun tarvitsimme lautasia ja muita astioita uuteen kotiimme (blogikirjoitus täällä). Silloin päädyimme Ikeaan. Tämänpäiväisen kokemuksen perusteella Chatuchak ei ehkä olisi ollutkaan niin huono vaihtoehto - mutta ostokset olisivat varmaan olleet jotain muuta kuin piti.

Esimerkiksi tämä tänään hankittu paperipyyhekotelo ei ole koskaan ollut suunniteltujen listalla

Saisko olla kukkakimppujen kanssa esille laitettuja vaatteita tai oudontuoksuista ruokaa?

Entäs kelpaiskos krysanteemimehu tai kiiltomaalilla maalatut simpukankuoret?

Kånken-reppu, buddhapatsas tai koristevalot?

Poistuimme siinä puolenpäivän aikaan, ja liikuimme selvästi vastavirtaan. Chatuchakiin oli oikea kansainvaellus. En tiedä, miten paikalla olisi viihtynyt normi-kuumalla kauheassa tungoksessa. Viileä keli ja paikalla tarpeeksi aikaisin - voin suositella, jopa vauvan kanssa. Muistahan tinkiä hinnoista!

Lähtövilkutus Chatuchakille Skytrainin sillalta

Reissussa tuli syötyäkin, aamukahvit ja lounas, mutta koska tämä yrittää olla jotain muuta kuin ruokablogi, niin ei siitä sen enempää...

Bangkok food

Melkein jokaiseen postaukseeni tuppaa näemä ujuttautumaan ruoka, uups. Koitetaan jos siitä päästäisiin jotenkin yli ja eteenpäin tekemällä tällainen pelkkä ruokapostaus! Bangkokissa tulee tietysti syötyä jotain joka päivä, joten jotain kokemusta siitä on (mutta mitään erityisiä ruokafiinistelijöitä ei tästä huushollista löydy, -fiilistelijöitä kylläkin).

Alkudrinksut Quincessa, josta lisää postauksen loppupuolella

Thairuoka

Bangkokista löytyy vaikka minkälaista ruokaa, mutta aloitetaan thairuuasta. Vanha vitsi kuuluu, että onko kiinalainen ruoka Kiinassa pelkkää ruokaa. No, Thaimaassa tai ainakin täällä Bangkokissa ainakin länsimaalaisten joukossa thaimaalainen ruoka on thairuokaa, ei pelkkää ruokaa...

Ensimmäinen kosketuksemme paikalliseen thairuokaan oli aiemman asumuksemme naapurissa sijaitseva Supanniga Eating Room - http://www.supannigaeatingroom.com/ . Nyttemmin Supannigoja on jo kaksi, toinen Thong Lo'ssa ja toinen Sathorn-kadulla.

Supannigan ruoka on todella hyvää! Ja koska on aina poikkeuksia, niin Supannigan valikoimassa tekee poikkeuksen kalaruuat. Muuallakin olen törmännyt siihen, että thaimaalainen kala on ihan järkyttävän suolaista. Niin suolaista, että sitä ei oikein mielellään syö, vaikka pitäisi suolaisesta ruuasta ja kalasta (itse en ole oikein kummankaan ystävä).

Annos Supannigasta. Huomaa oikeaoppinen ruokailu haarukalla ja lusikalla.

Supannigan hinnat ovat hyvin kohtuulliset, kalliimmat tietysti kuin kadulla. Muistaakseni annokset parinsadan bahtin molemmin puolin. Ainakin Thong Lon Supanniga on siisti ja kiva syödä myös sisällä paikan päällä.

Ns. oikeiden ravintoloiden ja katuruokakojujen lisäksi on, paremman sanan puutteessa, välimalleja. Vähän niin kuin katuruokaa, mutta tarjoiltuna kiinteästä rakennuksesta. Esimerkiksi Phrom Phongin BTS:n ja Sukhumvit soi 39 välissä on paikka, joka on aina ihan täynnä. Yksinkertaiset muovituolit, hieman "elämää nähnyt" atmosfääri. Ruoka on hyvää, perinteistä thaifoodia, ja hinnat eivät päätä huimaa. Otimme sieltä tänään mukaan pari kanakeittoa, joka oli annoslistan kalleimmasta päästä. Hintaa annoksella 90 bahtia (100 bahtia on noin 2,5 euroa).

Tulikuumasta pussista pullahti lautasellinen oikein maukasta chilistä kanakeittoa

Ja sitten päästään siihen kadulla syömiseen. Kiinteistöagenttimme ystävällisesti varoittelivat että "it is maybe not for you...", mutta jotain thairuokaa kadullakin voi syödä. Olen tosin nähnyt miten astiat pestään kuraveden näköisellä vedellä likaisilla räteillä, joten ruokahaluni häipyy kun ajattelenkin kadulla astioista syötäviä ruokia. Sen sijaan liha-ym-vartaat ovat oikein, oikein hyviä, usein tulikuumia, ja niitä voi mutustella seisten, joten niitä suosittelen. Hinta riippuu usein pärstäkertoimesta, ja farangeille eli ulkomaalaisille on usein eri hinnat kuin paikallisille. 

Ostoskeskusten ruokapaikat

Jos et tiedä mitä haluat syödä, ja haluat helposti useita vaihtoehtoja, niin kannattaa mennä johonkin suurista ostoskeskuksista. Erityisesti voin suositella uudenuutukaista EMQuartieria ( http://www.emquartier.co.th/ ), lähellä Phrom Phongia. Neljässä kerroksessa n. 40 ruokapaikkaa. Kyllä, noin 40. Oma suosikkini on 6. kerroksen japanilainen Fuji, sen sijaan Four Seasonin thairuoka ei mitenkään erityisesti säväyttänyt. Japanilaista ruokaa syödään muuten täälläkin puikoilla. Ja EMQuarterista löytyy pihviravintoloitakin. Niissä ei syödä haarukalla ja lusikalla, eikä myöskään puikoilla...

Miehekäs pihvi

Samoin Siam Paragonin ostoskeskuksessa ( http://www.siamparagon.co.th/ ), lähellä Siam BTS-asemaa, on komea food hall eli ruokahalli. Sinne meinasimme jopa eksyä ensimmäisellä kerralla. Ja tietysti myös pienemmissäkin ostoskeskuksissa on ruokapaikkoja. Hyvää thairuokaa löysimme esimerkiksi Sala Daeng BTS-aseman vieressä olevasta Silomista.

Maistuvia kääröjä. Chiliä löytyy päältä ja sisältä, kuten asiaan kuuluu.

Muita suosituksia

Kauppalehti suosittelee viittä Bangkokin ravintolaa, "joissa kannattaa ruokailla jos lompakko kestää" http://makujenmaailma.kauppalehti.fi/ravintola/viisi-varmaa-valintaa-bangkokin-ravintoloista . Näistä yksi sijaitsee ihan lähellä meitä, ja siinä olemme jopa käyneet. 

Quince www.quincebangkok.com on thairuokapaikkoihin verrattuna hintava, mutta ei aiheuta suomalaisiin ravintolahintoihin tottuneelle mitään paniikkia. Sunnuntaina vähän ennen puoltapäivää paikka alkoi täyttymään, livebändi soitti musiikkia ja tunnelma oli oikein kiva. Ja ruokakin oli hyvää! Tänne tullaan toistekin, etenkin jos ja kun thairuoka ei satu houkuttamaan.

Avokado-lehtikaali-leipä, 170 bahtia

Vuohenjuustokohokas, 290 bahtia

Quincessa otetuista kuvista tuli kivan trendikkään näköisiäkin [tähän sellainen peukku-emoji].

Viimeisenä mainintana varmaan kaikki Bangkokin ruokakategoriat sisällään pitävä mainio Foodpanda, https://www.foodpanda.co.th/. Foodpandasta voit tilata ruokaa valitsemastasi ravintolasta ja ruoka toimitetaan sinulle kotiin n. 50-100 bahtin lisämaksua vastaan.

Ruutukaappauskuva Foodpandan palvelusta, hakuehtona intialainen ruoka. 

Voin lämpimästi suositella listan ylintä, Mrs. Balbir's Indian Cuisinesta. Tilasimme sieltä tapaamispäiväksemme illallisen, ja voin vain siitäkin todeta että - hyvää.

Things I don't have

Huomasin, että on haastavaa yrittää laittaa tänne jotain yleiskuvia, Aina niissä pönöttää joku - suurimmassa osassa taitaa nököttää tämä meidän vauva, joka ei ole enää kauaa vauva. Hän täytti juuri 8 kuukautta, omaa muutaman hampaan ja kulkee eteenpäin vauhdilla ryömien.

Aiemmin olen jyrkästi kieltäytynyt toteamasta, että jopas aika rientää, mutta hampaita purren se on nyt myönnettävä. Aika rientää, päivät vilahtavat ohi, vauva kasvaa.

Nyt on metrokin saatu testattua (aiempi Bangkok traffic -postaukseni täällä). Ihan siisti ja hyvä menopeli, aika paljon tosiaan Skytrainin tapainen. Enemmän oli varoituskylttejä näpistelijöistä.

Metrossa itsessään oli väkeä ruuhkaksi asti, mutta kuten kuvasta näkyy, metrotunnelissa ei niinkään:

Nyt kun ollaan asuttu täällä jo hetki, niin olen jo melko varma siitä, mitä löytyy normikaupasta ja mitä ei. Ei-listalla on ainakin juuri ne tuotteet, joilla olen aiemmin saanut vuodenvaihteen syöpöttelyt kuriin ja terveellisen ruokavalion palautettua.

Täällä ei ole maitorahkaa.
Täällä ei ole raejuustoa. (Cottage cheesea on, mutta se ei ole Suomen nahkeaa rasvatonta raejuustoa nähnytkään).
Täällä ei ole mehukeittoa.

Terveelliseen ruokavalioon täytyy siis kehittää muut eväät.

Sen sijaan seuraavia juttuja löytyy hyyyyyvin helposti, eivätkä ne todellakaan auta siihen terveelliseen ruokavalioon palautumista:

No okei, ehkä tuo viimeisin kuva, sticky rice mangon kanssa, ei nyt ravitsemuksellisesti niiiin paha ole.

I did it

Menin sitten sinne viimeksimainittuun Zumbaan. Tänä aamuna klo 9. Hyvin tuoreissa jälkihöyryissä tehtyjä merkintöjä siis seuraavaksi!

Zumba-paikan vastaanottotiskillä ei ollut saapuessani ketään, mutta ystävälliset japanilaisrouvat opastivat alkuun. Ota tuosta avain! Mikä avain vaan! Voit maksaa myöhemmin! Tähän suuntaan! Salissa oli jo valmiina peilin edessä tiukkailmeinen zumba-merkkiasuihin pukeutunut vanhempi nainen, joka otsa kurtussa mittaili ja testaili askeliaan. Mietin, että onkohan tuo se ohjaaja. Kieltämättä mielialani hieman laski - en tullut hakemaan tänne suorituspaineita ja tarkkoja askelkuvioita.

Pikku-Japanissamme on runsaasti japanilaisravintoloitakin. 

Tässä viimeksi syötyä sapuskaa, ettei postaus mene ihan reippailuksi.

Mutta sitten saapui nuorehko reipas ohjaajamies ja pisti musiikin soimaan. THUM THUM THUM. Ei kysynyt, että onko liian kovalla. Kukaan mamma ei huomauttanut että voisi pistää pienemmälle. Eipä sitä kysymystä olisi kukaan kuullutkaan. Ja mun mieliala nousi taivaisiin.

Hikistä, reipasta, ihanaa. Nyt on niin hyvä fiilis!

Zumban jälkeen ohjaajamies tuli juttelemaan, kyseli mistä olen kotoisin ja olenko vain käymässä. Meikä-pullukka taisi hieman erottua sieltä aasialaisten joukosta. Ja mä alan pelätä hieman englantini puolesta. Piti sanoa, että oli oikein hauska ja reipas tunti, sanoin että "It was very good."

Sama tiskillä, jonne maksoin käyntini. Piti kysyä, että "If I want to join in one of those evening classes, do I already need to make a booking?". Kysyin "Leitööööö, bookiiiing?". Vastassa oli se englantia osaamaton kassaneiti, joten toivon että tämä aiheutti aivan järkyttävän rallienglantini.

Bookingia ei tarvita. Tervetuloa uudestaan. Ja minähän menen :)

Netflix & Zumba

Kuinkahan monen vuoden päästä tavallinen kuluttaja ei enää tunnista sanojen "Netflix" ja "Zumba" merkitystä? HeiaHeia -palvelun mukaan Suomessa Zumbaan käytetyt kirjatut liikuntatunnit ovat jo nyt romahtaneet (jooga sen sijaan on taas nousussa).

Mutta, Netflix saapui Thaimaahan. Aiemmin palvelu ei ollut täällä saatavilla. Halvimman vaihtoehdon hinta 280 bahtia/kk, eli 7,10 eur. Ei enää tökkiviä VPN:iä! Suosikkimediani Bangkok Post tosin toteaa, että Netflixin sisältöä saatetaan sensuroida maan tapojen ja lakien mukaan. Sensuuri saattaa Thaimaassa siis koskea kohtauksia, joissa on tupakointia, alkoholinkäyttöä, väkivaltaa tai alastonkohtauksia. Oikein nolottaa, kuinka moni suosikkisarjoistani sisältää useampaakin mainittua elementtiä... Palvelu on vielä testaamatta muuten kuin kirjautumisen osalta, avattiin siis tänne eilen, mutta uskon ja toivon, että esimerkiksi Sons of Anarchy ei ole kuitenkaan muuttunut pikselimössöksi!

Ja sitten Zumbasta. Tutkailimme tässä neidin kanssa lähiympäristöä, ja löysimme Zumba-salin! Heti alkoi kutkuttaa osallistuminen, mutta toisin kuin Suomessa, pääosin tunnit ovat päiväaikaan. En ole aiemmin edes harkinnut vieraan lastenvahdin eli nannyn hankkimista, mutta nyt se jopa käväisi mielessä. Onhan kyse kuitenkin Zumbasta!

Asuinalueemme Bangkokissa on "pikku-Japani"-aluetta, ja se näkyi Zumba-salillakin. Kassaneiti ei puhunut kuin thaita ja japania (tai siltä se ainakin kuulosti), joten tooooodella hikinen Zumba-ohjaaja saapui suoraan tunniltaan kertomaan minulle miten homma toimii. Kokeilutunnille ei tarvitse varata paikkaa, sen kun menee vaan, ja se on vähän halvempikin kuin mitä ns. oikea tunti. Täytyy yrittää päästä testaamaan!

Olemme olleet nyt vajaan viikon kotosalla, ja aikaerotuska alkaa nyt hieman helpottamaan. Ensimmäisinä päivinä ei kukaan, vauva, isä tai äiti, nukkunut tai ollut valveilla ns. oikeaan aikaan.

Vauva on pian 8 kuukautta. Matkustaminen on helpottunut, kun neiti istuu jo itsenäisesti, mutta pian se taas kuulema vaikeutuu, kun aletaan kävelemään ja juoksemaan...

Näin sitä mennään Helsinki-Vantaan lentoaseman rattailla!