Finish

Tyttäremme 1v -kuvauksissa Benjasiri-puistossa

Nanny-maidimme toteaa aina "Finissss", kun  hän saa hommansa päätökseen. Samoin tämä blogi tuli nyt päätökseensä. Vauvan kanssa Bangkokiin muutto on nyt aikalailla käsitelty. Piti tässä käsitellä myös Songkrania ym., mutta eipä nyt huvita. Tämä oli tässä :)

En tiedä, pitikö 'elämän helpottua', kun vauva kasvaa. Meille ei ainakaan käynyt niin. Oma aika on kortilla, ja koko ajan pitää olla silmät selässä. Katselin juuri liikutuksella vanhoja videonpätkiä, joissa neiti sätkii selällään lattialla. Ei sätki enää, tuo meidän Neiti Terminaattori.

Mites tästä eteenpäin? No, Bangkokissa elellään yhä toistaiseksi. Miehelle on tarjottu komennukseen jatkoa, ja pohdimme otammeko sitä vastaan ja kuinka paljon. Jää nähtäväksi.

Kiitos, näkemiin!!

Palmuja Krabilla

Koh Lanta

Thaimaalainen uusivuosi vietettiin rauhallisella Koh Lantalla. Liikenteessä oli "7 vaarallista päivää" ja Bangkokin kadut tulvivat villeistä juhlijoista, mutta me rentouduimme kivassa resortissa palmujen alla.

Songkranista ja resortistamme lisää seuraavassa postauksessa. Tässä keskitytään Koh Lantaan. Me nimittäin jopa kävimme autolla tutustumassa saareen! Mies ajoi ja me typyn kanssa rällättiin takapenkillä.

Yleisesti ottaen Thaimaan kylät ja kaupungit eivät minua ikävä kyllä kiinnosta. Niissä ei ole uutuudenviehätyksen haihduttua juurikaan mitään nähtävää. Usein kierrätyksestä ei ole tietoakaan, roskat kipataan johonkin takapihalle - tai ainakin siltä se näyttää. Se on kyllä sääli. Thaimaalainen luonto on niin upea, rannat niin kauniita. Tai siis, olisivat ilman sitä roskan määrää.

Matka Koh Lantan ympäri alkaa. Mopoja ja skoottereita on liikenteessä autoja enemmän. Vähintään joka toisen skootterin päällä on punaselkäinen turisti. Erityisesti paikalliset naiset ajavat mopoilla ja mopotaksien kuskeina, eikä täälläkään kypärällä ole niin väliä.

Koh Lantan paikallisväestö on pääosin muslimeja, mikä näkyy turistille erityisesti naisten pukeutumisessa

Vuokra-auto

Nousuvesi

Old Town

Etelässä on merimustalaisten kylä

Lounasta, ja näkymä lounaspaikan terassilta. Paikan nimeä en enää muista.

 

Luonnonvaraisia apinoita aidalla

Norsuille on käynyt vähän kuin Thaimaan luonnolle. Upea ja komea, mutta ihmisten laiminlyömä ja kiduttama. Norsuajeluita en hyväksy (ai miksi? Ota selvää, google auttaa), tämä surullinen näky oli Orkideapuutarhaa vastapäätä.

Orkideapuutarha oli puolestaan upeita kukkia ja perhosia täynnään

Markkinat kaupungin keskustassa

Koh Lantan liikenne oli ainakin Songkran-viikon alussa huhtikuussa rauhallista. Nähtävää oli, nähtävyyden kiinnostavuus on, kuten yleensäkin, katsojan silmässä. Jos mukana ei olisi ollut alle vuoden ikäinen typsykkä, olisimme tutustuneet lähemmin vielä ainakin eteläkärjen luonnonpuistoon. Tällä kertaa käännyimme pääsymaksu-puomilta takaisin.

Ja loppuajan viihdyimmekin sitten ihan resortissa :)

I have such a cute accent

Kävin eilen typyn kanssa räätälissä, vai miksikä noita vaatteiden tekijöitä nykyisin kutsutaan. Räätäli kuulostaa niin vanhanaikaiselta... Yksi myyjistä puhui englantia, toinen ei ollenkaan. Mutta ei se haitannut, luettelin englantia-osaamattomalle puhelinnumeroni thaiksi niin kuin vettä vaan.

Tähän se englantia osaava totesi, että Oh! You have such a cute accent.

En tiedä, onko se thaimaalainen tapa sanoa, että ääntämiseni haisee.

Tilasin räätäliltä itselleni tunikan, jonka koekappaleeseen totesin, että helma on mun makuuni liian lyhyt, ainakin ilman housuja. Myyjä totesi sitten siihenkin, että Oh! But that looks so cute! Pyysin siihen silti tuuman lisää pituutta. Menköön käytännöllisyys söpöyden edelle tällä kertaa.

Katunäkymää BTS:n alta

Mitäs meille muuten? Hmm, ei ihmeempiä. Tällä hetkellä arki rullaa suht normaalisti.

Odotellaan huhtikuun 13.-15. päivä olevaa Songkrania, joka kuulema on ihan hillitön juhla. Koko Bangkok ja koko Thaimaa aloittaa silloin pitkän ja armottoman vesisodan. Jokainen kauppa on pullollaan vesipyssyjä, Songkran-paitoja ja vesitiiviitä kännykkäkoteloita. Vettä heitellään kuulema toisten päälle ihan estoitta, ja kuivana ei pysy kukaan.

Me ollaan kuitenkin sen verran nuivia, että lähdemme Bangkokista Songkrania karkuun Koh Lantalle. Sielläkin varmaan jotain juhlintaa on, mutta toivottavasti vähän hillitymmin, ettei tarvitse tyttösen kanssa nyt ihan kauheasti varoa jokaista vastaantulijaa.

Ja Koh Lanta -viikon jälkeen olemme viikon Krabilla.

Onneksi on mitä odottaa.

Kuva Koh Sametilta. Jää nähtäväksi, onko Koh Lantan hiekka yhtä valkoista ja meri sinistä

Koh Samet

3+ tuntia autossa ja reilu vartti pikaveneessä, näin vähän aikaa kesti päästä Bangkokista suoraan täysiveriseen paratiisiin. Oltiin taas (eli siis toista kertaa jo ;) ) resortissa, josta ei tarvinnut - eikä tehnyt mieli - poistua mihinkään. Paikkana Koh Samet ja Paradee.

Rantaan huuhtoutunut kaljapullo oli kansoitettu. Jonkin verran merestä meinasi puskea rannalle roskia, onneksi rantaa siivottiin jatkuvasti.

End is near

Vauvavuodesta on huomenna kulunut 83%. Murunen täyttää 10 kk! Vauvavuoden loppu siintää siis jo melkein näkyvissä, ja samalla se tarkoittaa tämän blogin loppua. Vauvaperhe muutti Bangkokiin ja sitten vauva kasvoikin jo isoksi. Siinäpä blogin elinkaari lyhyesti. Odotetaan kuitenkin ne 1v synttärit vielä!

Yksityiskohta Suuren palatsin seinämaalauksesta

Miten täällä Bangkokissa sitten oikein pärjää vauvan kanssa?

Vaihtelevasti. Minä olen vähän sitä mieltä, että missä vaan pärjää kun ottaa oikean asenteen. Vaikka Etelänavalla pingviinien kanssa. Bangkokissa thaimaalaisten ja ulkomaalaisten lomailijoiden keskellä olo on lastenleikkiä siihen verrattuna.

Mikä on ollut haastavinta?

Kuumuus ja ei-niin-rakas viholliseni liikenne. Saastetta, melua, kaahausta, piittaamattomuutta liikennesäännöistä.

Mikä on ollut yllättävän vähän haastavaa?

Sosiaaliset kontaktit. Luulin, että meistä tulee vähintään erakkoperhe. No, ei tullut.

Ja ruokamyrkytyksen välttäminen (puun koputusta tähän). Kellään ei ole ollut ruuan tai juoman suhteen mitään ongelmaa.

Sushivenhe EmQuartierissa

Käytännön vinkkejä vauvaperheen arkeen Bangkokissa?

Apua on tarjolla edulliseen hintaan, tartu tarjoukseen! Hanki kotiapulainen, hanki lastenhoitaja. Meille ei pitänyt tulla kumpaakaan, koska minähän olen vauvan kanssa kotona - eihän mulla pitänyt olla mitään muuta tekemistä, kuin hoitaa taloutta... Itsekään en kuitenkaan ole lähtenyt täysiaikaiseen kotiapulaiseen enkä varsinkaan täysiaikaiseen lastenhoitajaan. Kotiapulainen käy kahdesti viikossa ja lastenhoitaja tulee kolmena aamupäivänä /vko. Juuri sen verran, kuin äiti tarvitsee "omaa aikaa". Mieti, mikä sopisi juuri sinulle! Ja palkkaisitko vielä personal trainerin, kuten minä juuri tein :)

Äläkä huolehdi vaipoista tai muista käytännön tarvikkeista. Kaikkea löytyy - ei samaa kuin Suomessa, mutta voit törmätä johonkin vielä parempaan. Thaimaalaiset nettikaupat ovat varsin hyvätasoisia, ja kotiinkuljetus nopeaa! Purkkiruuat tosin ovat aiheuttaneet pienen pettymyksen, mutta niitäkin löytyy, joitakin hyviäkin. Me teemme ruokaa paljon itse.

Isot yhdistelmärattaat eivät ole täällä paras ratkaisu. Me pärjäsimme niillä kuitenkin usemman kuukauden (kantoreppu oli välillä käytössä), joten ei nyt ihan mahdotonkaan. Kuitenkin kun neiti oppi istumaan ja vaihdoimme keveisiin yhdellä ranneliikkeellä kokoontaitettaviin rattaisiin, maailma avautui ihan eri tavalla. Bangkokin jalkakäytävät/tien pientareet ovat käytännössä esteratoja, ja skytrainin kaikilla asemilla ei todellakaan ole hissejä. Kun saat vauvan toiseen kainaloon ja rattaat toiseen, pääset mihin vaan.

Kivoin thaimaalainen vauvamuisto tähän asti?

Ensimmäisenä tulee mieleen vauva kotona leikkimatollaan. Olohuoneesta on käytännössä tullut neidin valtakunta, jossa kikatetaan, lällätellään, taputetaan, heilutetaan marakassia ja tehdään nousuharjoituksia. Tämä olohuone (lastenhuone) olisi voinut sijaita missä tahansa. Meillä se sijaitsee Bangkokissa, Sukhumvit-tien varrella. Täällä opittiin istumaan, täällä leikattiin ensimmäistä kertaa hiuksia, täältä on miljoona kuvaa tytöstä Hello Kitty -matollaan.

Tulemme myös muistamaan typyn ihastumisen thaimaalaisiin ihmisiin. Kotiapulaistamme vaaditaan päästä kurkkimaan, lastenhoitajan syliin kapsahdetaan suu korvissa. Neiti vierastaa erityisesti vaaleaa, pohjoismaista tyyppiä - tummahiuksinen thaimaalainen hyväksytään yleensä suht nopeasti. Ja tunne on molemminpuolinen. Thaimaalaiset rakastavat lapsia.

Tyttö on myös täällä kehittänyt ensimmäiset harrastuksensa!


Mitä täällä sitten voi harrastaa vauvan kanssa?

Suomessa harrastimme äiti-vauva-joogaa ja äiti-vauva-jumppaa. Täällä ei olla  tehty kumpaakaan (ellei lasketa ihan kotona tehtyä jumppailua). Sellaisiakin ryhmiä täältä varmasti löytyisi, mutta tällä hetkellä meillä tytön harrastuksina on uinti ja musiikki.

Vauvauinti. Ihan ehdoton, neidistä on tullut hurja vesipeto!
Muskari. Suomenkielinen muskari on viikon kohokohta.

Näiden lisäksi mietitään johonkin "playgroupiin" eli kerhoon liittymistä. Kävimme jo kokeilemassa The Little Gymiä, mutta se ei oikein iskenyt. Sen lisäksi, että se oli aika hintava, en oikein ehkä sittenkään pitänyt taustalla väijyneestä treenausajattelusta. Puolapuuharjoittelut voi alottaa myöhemminkin, jos tyttö niin haluaa...

Ja tietysti voi myös harrastaa ei-ohjatusti. Vaikka leikkipuistoja, sisällä ja ulkona ja teemalla ja ilman. Meidän kulmille avataan lähiaikoina iso dinosauruspuisto. Saas nähdä mitä tyttö olisi siitä mieltä...

Thai Cooking

Bangkokin aktiviteettitarjonnasta löytyy mukavasti myös erilaisia kokkailukursseja. Tunnetuin thairuokakurssi taitaa olla "Cooking with Poo", jossa mennään slummiin taitavan Poon oppiin. Mekin halusimme thaikokkailemaan, mutta Poon ja slummin sijaan valitsimme tällä kertaa netistä löytyneen Thai Homecookingin, privaatisti kahdelle hengelle (+ vauvalle).

Päivä alkoi kierroksella paikallisella torilla. Saaveissa sätkivät kilpikonnat sun muut surettivat niin kovin, etten ottanut niistä kuvia. Kouluttajamme tosin kertoi, että kilpikonnia on tarjolla sen takia, että niitä voi ostaa vapautettavaksi takaisin luontoon (älytön ajatus). Liha ynnä muu oli täällä selvästi kovasti tuoretta, eikä paikka edes haissut mitenkään erikoiselle, joten jonkinmoinen hygieniatasokin paikalle lie on.

Mangojen myyntitiskillä istui myös myyjä ja koira

Sieniä keittoon

Kookosjauhetta, ostimme pussin, josta tekaisin kookosmaitoa

Torin jälkeen kouluttaja vei meidät kotiinsa. Huomasimme, että meillä oli yllättävän paljon yhteistä niin maantieteellisesti kuin opiskelu- ja työrintamallakin. Pienet on piirit koko maailman mittakaavassa... 

Paikalla oli kouluttajan lisäksi hänen äitinsä ja muita sekalaisia sukulaisia ja sukulaisten puolisoita. Tyttärellämme riittikin viihdyttäjiä. Lisäksi hän vetäisi keittiön nurkassa rattaissaan mukavat pikku unetkin. Pieni paniikki tytölle iski siinä vaiheessa, kun kouluttajan sukulaiset innostuivat vähän liikaa ja laittoivat neidille päähän ponnaria ja pantaa - me kun ei niitä liiemmin harrasteta :D

Teimme kanakeittoa (Tom Kha Gai), grillattua nautaa ja chilikastiketta (Neua Yaang + Namjim Jaew) sekä jälkkäriksi klassikkoa, sticky rice with mango (Kao Niew Mamuang). Leikkelyä, paistelua, keittelyä - ja paljon tuoreiden yrttien ja mausteiden paukuttelua huhmareessa. Tuollainen huhmare täytyy hankkia kotiin.

Yrttejä. Tiestitkö, että korianterin tärkein makua antava osa on JUURET!

Keitto oli valehtelematta parasta thaimaalaista soppaa mitä olin ikinä syönyt. En tiedä oliko balanssi makean, suolaisen ja happaman välillä nyt täysin oppikirjan mukainen, mutta tuore, raikas maku oli aivan huikea. 

Ylijäänyt ruoka saatiin mukaan. Sticky rice with mangoa saatiin siis tarjolle pikavisiitille poikenneille reppureissaaja-sukulaisillekin. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, tähän on hyvä päättää tämä postaus.

To understand or not

Thai-kieltä osaan nyt joitakin hyyyyyvin yksinkertaisia lauseita. Kuten "dichán lää luûksaao pai sà waâináam" - minä ja tyttäreni menemme uima-altaalle.

Typyn uimakoulussa korit odottavat palloja

Paikallisen kielen puhumisessa on vaan yksi huono puoli. Nimittäin kun puhut sitä, sinulle vastataan sillä kielellä. Ja siihen vastaukseen ei yleensä satu ne noin 10 sanaa jotka tunnistan välittömästi. Kun siis puhun thaita, otan riskin että siihen vastataan (iloisella) pälpätyksellä, josta en tajua niin yhtikäs mitään.

Onneksi osaan tähänkin tilanteeseen hyvin sopivan lauseen. "Mâi khaôjai khá". Ei ymmärrä.

On pari muutakin asiaa, joita en ymmärrä.

Niin kuin tuota vakioaihettani, Bangkokin liikennettä. Viidettä kuukautta täällä, ja ei vaan mene jakeluun. Viimeisin spesifinen liikenne-patitukseni koskee moottoripyörätakseja. Ne penteleet kun kiihdyttävät selkäsi takaa vauhtiin pitkin pimeitä kuoppaisia jalkakäytäviä. Kyllä, jalkakäytäviä.

En myöskään ymmärrä, miten olen alkanut ihan oikeasti viihtyä täällä. Mutta kyllä - ei ole ikävä Suomeen eikä mihinkään muuallekaan :). Joitakin ihmisiä on kyllä ikävä, ei ole noita vierailijoita nimittäin ihan riesaksi asti käynyt... Wink wink - Thaimaan turistikausi kestää vielä ainakin ensi kuun!

Sitten kuulema tulee kuuma.

Kuuletko Thaimaan kutsun?

Plans to get out of town

Thaimaa on mulle vielä pääosin ihan outo paikka. Täällä en ollut ollut kertaakaan ennen kuin muutettiin tänne Bangkokiin perheenä. Bangkok alkaa olla nyt tietyiltä osiltaan pikkuhiljaa hanskassa. Tutustummekin seuraavaksi Bangkokin ulkopuoliseen elämään - tai lähinnä lomailuun - viikonloppu- ja muina reissuina.

Ihan ensimmäinen Bangkokin ulkopuolinen reissu oli Cha-am joulukuussa suomivieraidemme kanssa. Siitä päällimmäisenä jäi mieleen rauhallinen rantaraitti ja matkalla kohdattu pytytön vessa. Koh Samuista kartoitimme reilu viikko sitten hyvin pienen nokareen - valitsemassamme lomakeskuksessa oli kaikkea (myös myrskyaaltoja), joten sieltä ei tarvinnut poistua.

Minne seuraavaksi? Maaliskuun reissu on vielä auki. Todennäköisesti suuntaamme (pahamaineiselle) Pattayalle, sillä sinne ajaa 1-2 tunnissa Bangkokista, ja sieltäkin voisi valita lomakeskuksen, josta ei juuri poistuttaisi...

Aika jännä miten vauva muuttaa matkailijaa. Aiemmin ajatus yhteen lomakeskukseen (vaikkakin vain viikonlopuksi) jäämisestä olisi vain kauhistuttanut. Pitäisi mennä! Nähdä! Katsoa! Kiertää kaikki mahdolliset paikat! Nyt riittää kun vauva, joka ei ole enää kauan vauva, istua nököttää varjon alla ja hymyilee. Ei tarvitse olla missään muualla eikä ihmetellä mitään muuta.

Huhtikuussa meillä (tai siis miehellä) on kaksi viikkoa lomaa, ja silloin suuntaamme Koh Lantalle viikoksi ja siitä Krabille viikoksi. Saas nähdä pääsemmekö näillä reissuilla lomakeskuksien ulkopuolelle...

Vauva matkalla biitsille (Ko Samui)

Ko Samuilla rantahuvilan terassinäkymä aamutuimaan

Cha-amin biitsiä alkuillasta

Ko Samui

Käväisimme viikonloppureissulla Ko Samuin saarella. Minulla ei kuitenkaan ole juurikaan sanottavaa itse saaresta, sillä saavuimme sinne pimeällä, ajoimme suoraan resortiin eli lomakeskukseen, vietimme siellä ihanan puolipilvisen lomapäivän, seuraavana eli lähtöpäivänä ihmettelimme vähän myrskyä, ajoimme lentökentälle ja sitten olimmekin taas kotona. Lentoaika Bangkok - Koh Samui noin 40, 45 minuuttia.

Hieman olisi houkuttanut koittaa tavata saaren muita suomalaisia (kuten tiiviisti seuraamani thaimaanrannanmaalarit.blogspot.com -blogin kirjoittajaa), mutta aikataulusyistä jätimme sen kohtalon huomaan, ja kohtalo oli meille tällä kertaa nuiva.

Tässä tunnelmakuvia The Tongsai Baysta, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Vauva viihtyi ja homma pelasi. Hiekkasäkkejäkin kasailivat oikein reippaasti tulvavahinkojen estämiseksi.

1. PÄIVÄ:

2. PÄIVÄ: