3) Toinen perintöprinsessa. LÄMPÖTILA.
Lämpötila ei juuri laske alle 25. Jalkineiksi riittää sandaalit ja päälle kesämekko. Lämpö tekee hieman höpsöksi, saa olon tuntumaan samalta kuin kuumana kesäpäivänä koto-Suomessa - joka päivä.
Myönnetään, että välillä lämpötila menee sietämättömän puolelle. Mutta kun osaa varautua, huomioida myös vauvan, osaa pukeutua (tai siis olla pukeutumatta), tietää mihin voi mennä viilentelemään, muistaa juoda vettä, ym ym, niin onhan se nyt hemmetin kiva, että ulkona on lämmin.
Fiilistelin tänään aamupäivällä suljetuin silmin auringonvaloa kasvoillani, ja ei voi kieltää, kyllä se marraskuun räntäsateen voittaa.
Forecan sääennustus Bangkokiin 23.11.2015
2) Ensimmäinen perintöprinsessa. PUISTOT.
Jos lähdetään taas negaation kautta, niin Bangkok on ruuhkainen ja haiseva paikka (bloggasin näistä aiemmin). Onneksi tämä ei pidä paikkaansa puistojen suhteen. Puistot ovat täällä oikeasti keitaita betoniviidakossa. Palmut huojuvat, tai chin harrastajat kokoontuvat, on vihreää ja vehreää. Jos ajoittaa puistovierailunsa oikein, pääsee vielä kokemaan joka aamuisen ja iltaisen kansallislaulun soiton ja sen, kun koko puistollinen ihmisiä pysähtyy ja hiljenee.
Tunnelmia Lumpini-puistosta. Lumpini puisto on mielestäni myös Bangkokin parhaimpia nähtävyyksiä, erityisesti lasten kanssa.
1) Voittajaksi kruunataan paikallisväestön AVULIAISUUS, jota yleensä tarjoillaan hymyn kera.
Normaali tilanne. Seisahdun rattaiden kanssa portaiden yläpäässä. Eipä aikaakaan, kun tulee joku ja auttaa - en aina edes tajua, että tilanne on sellainen, että jonkun mielestä tarvitaan apua. Mieleen on jäänyt erityisesti se kerta, kun kuljimme ensimmäisiä kertoja Skytrainilla. Paikallinen mies tuli, auttoi ripeästi kerroksen verran portaita alas, juoksi portaat ylös ja lähti eri suuntaan. Päätti vain auttaa, vaikka matkan suuntakaan ei ollut sama.
Erityisen kova paikka paikallisille näyttää olevan, jos tällainen valkoinen rouva pienen vauvan kanssa kantaa jotain. Kerrossiivooja singahtaa ottamaan roskapussin kädestäni, vaikka se ei hänen työnkuvaansa kuulu (maidimme vie käydessään kahdesti viikossa roskat, mutta en aina malta odottaa täyden roskiksen kanssa). Ihmiset ryntäävät painamaan hissin nappulaa, pitävät hissin ovia auki, aukovat ovia. Kassaneiti saattaa kumartua auttamaan painavan (öhöm) parilitraisen vesipullon rattaiden tavaratelineeseen. Eilen kaupassa en muistanut ottaa koria, ja otin siis pari vauvanruokapurnukkaa ihan käteen. Meni pieni silmänräpäys, ja kaupan täti odottaa selkäni takana, että huomaan, että hän on tuonut minulle ostoskorin.
Oletteko nähneet sen youtube-videon, jossa norjalaispariskunta juuttuu mutaan, ja paikallinen heppu auttaa nämä ylös maaten itse naamallaan mudassa?. Linkki: https://youtu.be/IS0oKdT6Vdw . Jos minun olisi pakko juuttua mutaan, tekisin sen Thaimaassa.
