Thai Cooking

Bangkokin aktiviteettitarjonnasta löytyy mukavasti myös erilaisia kokkailukursseja. Tunnetuin thairuokakurssi taitaa olla "Cooking with Poo", jossa mennään slummiin taitavan Poon oppiin. Mekin halusimme thaikokkailemaan, mutta Poon ja slummin sijaan valitsimme tällä kertaa netistä löytyneen Thai Homecookingin, privaatisti kahdelle hengelle (+ vauvalle).

Päivä alkoi kierroksella paikallisella torilla. Saaveissa sätkivät kilpikonnat sun muut surettivat niin kovin, etten ottanut niistä kuvia. Kouluttajamme tosin kertoi, että kilpikonnia on tarjolla sen takia, että niitä voi ostaa vapautettavaksi takaisin luontoon (älytön ajatus). Liha ynnä muu oli täällä selvästi kovasti tuoretta, eikä paikka edes haissut mitenkään erikoiselle, joten jonkinmoinen hygieniatasokin paikalle lie on.

Mangojen myyntitiskillä istui myös myyjä ja koira

Sieniä keittoon

Kookosjauhetta, ostimme pussin, josta tekaisin kookosmaitoa

Torin jälkeen kouluttaja vei meidät kotiinsa. Huomasimme, että meillä oli yllättävän paljon yhteistä niin maantieteellisesti kuin opiskelu- ja työrintamallakin. Pienet on piirit koko maailman mittakaavassa... 

Paikalla oli kouluttajan lisäksi hänen äitinsä ja muita sekalaisia sukulaisia ja sukulaisten puolisoita. Tyttärellämme riittikin viihdyttäjiä. Lisäksi hän vetäisi keittiön nurkassa rattaissaan mukavat pikku unetkin. Pieni paniikki tytölle iski siinä vaiheessa, kun kouluttajan sukulaiset innostuivat vähän liikaa ja laittoivat neidille päähän ponnaria ja pantaa - me kun ei niitä liiemmin harrasteta :D

Teimme kanakeittoa (Tom Kha Gai), grillattua nautaa ja chilikastiketta (Neua Yaang + Namjim Jaew) sekä jälkkäriksi klassikkoa, sticky rice with mango (Kao Niew Mamuang). Leikkelyä, paistelua, keittelyä - ja paljon tuoreiden yrttien ja mausteiden paukuttelua huhmareessa. Tuollainen huhmare täytyy hankkia kotiin.

Yrttejä. Tiestitkö, että korianterin tärkein makua antava osa on JUURET!

Keitto oli valehtelematta parasta thaimaalaista soppaa mitä olin ikinä syönyt. En tiedä oliko balanssi makean, suolaisen ja happaman välillä nyt täysin oppikirjan mukainen, mutta tuore, raikas maku oli aivan huikea. 

Ylijäänyt ruoka saatiin mukaan. Sticky rice with mangoa saatiin siis tarjolle pikavisiitille poikenneille reppureissaaja-sukulaisillekin. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, tähän on hyvä päättää tämä postaus.

Bangkok food

Melkein jokaiseen postaukseeni tuppaa näemä ujuttautumaan ruoka, uups. Koitetaan jos siitä päästäisiin jotenkin yli ja eteenpäin tekemällä tällainen pelkkä ruokapostaus! Bangkokissa tulee tietysti syötyä jotain joka päivä, joten jotain kokemusta siitä on (mutta mitään erityisiä ruokafiinistelijöitä ei tästä huushollista löydy, -fiilistelijöitä kylläkin).

Alkudrinksut Quincessa, josta lisää postauksen loppupuolella

Thairuoka

Bangkokista löytyy vaikka minkälaista ruokaa, mutta aloitetaan thairuuasta. Vanha vitsi kuuluu, että onko kiinalainen ruoka Kiinassa pelkkää ruokaa. No, Thaimaassa tai ainakin täällä Bangkokissa ainakin länsimaalaisten joukossa thaimaalainen ruoka on thairuokaa, ei pelkkää ruokaa...

Ensimmäinen kosketuksemme paikalliseen thairuokaan oli aiemman asumuksemme naapurissa sijaitseva Supanniga Eating Room - http://www.supannigaeatingroom.com/ . Nyttemmin Supannigoja on jo kaksi, toinen Thong Lo'ssa ja toinen Sathorn-kadulla.

Supannigan ruoka on todella hyvää! Ja koska on aina poikkeuksia, niin Supannigan valikoimassa tekee poikkeuksen kalaruuat. Muuallakin olen törmännyt siihen, että thaimaalainen kala on ihan järkyttävän suolaista. Niin suolaista, että sitä ei oikein mielellään syö, vaikka pitäisi suolaisesta ruuasta ja kalasta (itse en ole oikein kummankaan ystävä).

Annos Supannigasta. Huomaa oikeaoppinen ruokailu haarukalla ja lusikalla.

Supannigan hinnat ovat hyvin kohtuulliset, kalliimmat tietysti kuin kadulla. Muistaakseni annokset parinsadan bahtin molemmin puolin. Ainakin Thong Lon Supanniga on siisti ja kiva syödä myös sisällä paikan päällä.

Ns. oikeiden ravintoloiden ja katuruokakojujen lisäksi on, paremman sanan puutteessa, välimalleja. Vähän niin kuin katuruokaa, mutta tarjoiltuna kiinteästä rakennuksesta. Esimerkiksi Phrom Phongin BTS:n ja Sukhumvit soi 39 välissä on paikka, joka on aina ihan täynnä. Yksinkertaiset muovituolit, hieman "elämää nähnyt" atmosfääri. Ruoka on hyvää, perinteistä thaifoodia, ja hinnat eivät päätä huimaa. Otimme sieltä tänään mukaan pari kanakeittoa, joka oli annoslistan kalleimmasta päästä. Hintaa annoksella 90 bahtia (100 bahtia on noin 2,5 euroa).

Tulikuumasta pussista pullahti lautasellinen oikein maukasta chilistä kanakeittoa

Ja sitten päästään siihen kadulla syömiseen. Kiinteistöagenttimme ystävällisesti varoittelivat että "it is maybe not for you...", mutta jotain thairuokaa kadullakin voi syödä. Olen tosin nähnyt miten astiat pestään kuraveden näköisellä vedellä likaisilla räteillä, joten ruokahaluni häipyy kun ajattelenkin kadulla astioista syötäviä ruokia. Sen sijaan liha-ym-vartaat ovat oikein, oikein hyviä, usein tulikuumia, ja niitä voi mutustella seisten, joten niitä suosittelen. Hinta riippuu usein pärstäkertoimesta, ja farangeille eli ulkomaalaisille on usein eri hinnat kuin paikallisille. 

Ostoskeskusten ruokapaikat

Jos et tiedä mitä haluat syödä, ja haluat helposti useita vaihtoehtoja, niin kannattaa mennä johonkin suurista ostoskeskuksista. Erityisesti voin suositella uudenuutukaista EMQuartieria ( http://www.emquartier.co.th/ ), lähellä Phrom Phongia. Neljässä kerroksessa n. 40 ruokapaikkaa. Kyllä, noin 40. Oma suosikkini on 6. kerroksen japanilainen Fuji, sen sijaan Four Seasonin thairuoka ei mitenkään erityisesti säväyttänyt. Japanilaista ruokaa syödään muuten täälläkin puikoilla. Ja EMQuarterista löytyy pihviravintoloitakin. Niissä ei syödä haarukalla ja lusikalla, eikä myöskään puikoilla...

Miehekäs pihvi

Samoin Siam Paragonin ostoskeskuksessa ( http://www.siamparagon.co.th/ ), lähellä Siam BTS-asemaa, on komea food hall eli ruokahalli. Sinne meinasimme jopa eksyä ensimmäisellä kerralla. Ja tietysti myös pienemmissäkin ostoskeskuksissa on ruokapaikkoja. Hyvää thairuokaa löysimme esimerkiksi Sala Daeng BTS-aseman vieressä olevasta Silomista.

Maistuvia kääröjä. Chiliä löytyy päältä ja sisältä, kuten asiaan kuuluu.

Muita suosituksia

Kauppalehti suosittelee viittä Bangkokin ravintolaa, "joissa kannattaa ruokailla jos lompakko kestää" http://makujenmaailma.kauppalehti.fi/ravintola/viisi-varmaa-valintaa-bangkokin-ravintoloista . Näistä yksi sijaitsee ihan lähellä meitä, ja siinä olemme jopa käyneet. 

Quince www.quincebangkok.com on thairuokapaikkoihin verrattuna hintava, mutta ei aiheuta suomalaisiin ravintolahintoihin tottuneelle mitään paniikkia. Sunnuntaina vähän ennen puoltapäivää paikka alkoi täyttymään, livebändi soitti musiikkia ja tunnelma oli oikein kiva. Ja ruokakin oli hyvää! Tänne tullaan toistekin, etenkin jos ja kun thairuoka ei satu houkuttamaan.

Avokado-lehtikaali-leipä, 170 bahtia

Vuohenjuustokohokas, 290 bahtia

Quincessa otetuista kuvista tuli kivan trendikkään näköisiäkin [tähän sellainen peukku-emoji].

Viimeisenä mainintana varmaan kaikki Bangkokin ruokakategoriat sisällään pitävä mainio Foodpanda, https://www.foodpanda.co.th/. Foodpandasta voit tilata ruokaa valitsemastasi ravintolasta ja ruoka toimitetaan sinulle kotiin n. 50-100 bahtin lisämaksua vastaan.

Ruutukaappauskuva Foodpandan palvelusta, hakuehtona intialainen ruoka. 

Voin lämpimästi suositella listan ylintä, Mrs. Balbir's Indian Cuisinesta. Tilasimme sieltä tapaamispäiväksemme illallisen, ja voin vain siitäkin todeta että - hyvää.

Things I don't have

Huomasin, että on haastavaa yrittää laittaa tänne jotain yleiskuvia, Aina niissä pönöttää joku - suurimmassa osassa taitaa nököttää tämä meidän vauva, joka ei ole enää kauaa vauva. Hän täytti juuri 8 kuukautta, omaa muutaman hampaan ja kulkee eteenpäin vauhdilla ryömien.

Aiemmin olen jyrkästi kieltäytynyt toteamasta, että jopas aika rientää, mutta hampaita purren se on nyt myönnettävä. Aika rientää, päivät vilahtavat ohi, vauva kasvaa.

Nyt on metrokin saatu testattua (aiempi Bangkok traffic -postaukseni täällä). Ihan siisti ja hyvä menopeli, aika paljon tosiaan Skytrainin tapainen. Enemmän oli varoituskylttejä näpistelijöistä.

Metrossa itsessään oli väkeä ruuhkaksi asti, mutta kuten kuvasta näkyy, metrotunnelissa ei niinkään:

Nyt kun ollaan asuttu täällä jo hetki, niin olen jo melko varma siitä, mitä löytyy normikaupasta ja mitä ei. Ei-listalla on ainakin juuri ne tuotteet, joilla olen aiemmin saanut vuodenvaihteen syöpöttelyt kuriin ja terveellisen ruokavalion palautettua.

Täällä ei ole maitorahkaa.
Täällä ei ole raejuustoa. (Cottage cheesea on, mutta se ei ole Suomen nahkeaa rasvatonta raejuustoa nähnytkään).
Täällä ei ole mehukeittoa.

Terveelliseen ruokavalioon täytyy siis kehittää muut eväät.

Sen sijaan seuraavia juttuja löytyy hyyyyyvin helposti, eivätkä ne todellakaan auta siihen terveelliseen ruokavalioon palautumista:

No okei, ehkä tuo viimeisin kuva, sticky rice mangon kanssa, ei nyt ravitsemuksellisesti niiiin paha ole.

I did it

Menin sitten sinne viimeksimainittuun Zumbaan. Tänä aamuna klo 9. Hyvin tuoreissa jälkihöyryissä tehtyjä merkintöjä siis seuraavaksi!

Zumba-paikan vastaanottotiskillä ei ollut saapuessani ketään, mutta ystävälliset japanilaisrouvat opastivat alkuun. Ota tuosta avain! Mikä avain vaan! Voit maksaa myöhemmin! Tähän suuntaan! Salissa oli jo valmiina peilin edessä tiukkailmeinen zumba-merkkiasuihin pukeutunut vanhempi nainen, joka otsa kurtussa mittaili ja testaili askeliaan. Mietin, että onkohan tuo se ohjaaja. Kieltämättä mielialani hieman laski - en tullut hakemaan tänne suorituspaineita ja tarkkoja askelkuvioita.

Pikku-Japanissamme on runsaasti japanilaisravintoloitakin. 

Tässä viimeksi syötyä sapuskaa, ettei postaus mene ihan reippailuksi.

Mutta sitten saapui nuorehko reipas ohjaajamies ja pisti musiikin soimaan. THUM THUM THUM. Ei kysynyt, että onko liian kovalla. Kukaan mamma ei huomauttanut että voisi pistää pienemmälle. Eipä sitä kysymystä olisi kukaan kuullutkaan. Ja mun mieliala nousi taivaisiin.

Hikistä, reipasta, ihanaa. Nyt on niin hyvä fiilis!

Zumban jälkeen ohjaajamies tuli juttelemaan, kyseli mistä olen kotoisin ja olenko vain käymässä. Meikä-pullukka taisi hieman erottua sieltä aasialaisten joukosta. Ja mä alan pelätä hieman englantini puolesta. Piti sanoa, että oli oikein hauska ja reipas tunti, sanoin että "It was very good."

Sama tiskillä, jonne maksoin käyntini. Piti kysyä, että "If I want to join in one of those evening classes, do I already need to make a booking?". Kysyin "Leitööööö, bookiiiing?". Vastassa oli se englantia osaamaton kassaneiti, joten toivon että tämä aiheutti aivan järkyttävän rallienglantini.

Bookingia ei tarvita. Tervetuloa uudestaan. Ja minähän menen :)

Cha-am

Vietimme suomivieraidemme kanssa viikonloppuloman Cha-amissa. Cha-am on pieni, paikallisten eli erityisesti Bangkokin thaimaalaisten (näin meille väitettiin) suosima rantakohde vajaan 200 km päässä Bangkokista. Matka sinne ja takaisin sujui mukavasti isolla taksilla.

Paikallisuus ei oikein vain päässyt vakuuttamaan... Aamiaisella oli tosin pääosin aasialaisen näköistä porukkaa, mutta rannalle viereen pelmahti samantien vajaan kymmenen hieman vanhemman suomalaisen muodostama rempseä joukko (sivukorvalla kuulin, että testamentin tekoa siinä kovasti mietittiin).

Suomalaiset taitaa tunnistaa aika pitkälle. Hieman sellaista rennompaa, ehkä jopa hieman homssuista hohtavan valkoista porukkaa: Kävelimme itsenäisyyspäivänä kohti hotellia, ja eikös vastaan ajanut mopedi, jonka kyydistä tummanruskea thaimaalaismies huikkasi "Terve terve! Hyvaa itsenaisyyspaevaa!". Hyvin tunnistettu!

Olen täällä pääkaupungissa hieman ihmetellyt puheita, että Thaimaassa on "niin älyttömän halpaa". Enää en ihmettele, Cha-amissa oli todellakin halpaa. Bangkokin hinnatkaan eivät aina päätä huimaa, mutta pääkaupungista poistuttaessa hinnat romahtavat. Esimerkki: Paljon hotelleissa Suomessa ollut tietää, mitä minibaarihinnat ovat. Cha-amissa iso pullo limsaa minibaarista maksoi 15 bahtia, eli 0,38 euroa. Suomessa ei varmaan 3,8 euroakaan olisi riittänyt!

Cha-amissa viihdyttiin, aikakin oli sopivan lyhyt tällaiselle "rantalomakammoiselle". Ehkä ensi kerralla sitten taas hieman pitempi totuttelupätkä. Rannalla oli kiva käväistä aamutuimaan, polskia hotellin uima-altaalla hieman lisää, syödä hyvin ja käyskennellä hyvin selkeää rantakatua. Leppoisaa ja mukavaa!

Simpukankuoria rantahiekassa

Paikallista olutta ja hedelmäjuomaa

Rantanäkymää

Paikallinen koira oli kaivanut itselleen kuopan

Paikallisia herkkuja

Raikas aamiainen hotellilla

Bubbles

Kuplassa eläminen on ollut "muotijuttu" ainakin viime aikojen poliittisissa keskusteluissa. Mietinkin, elänkö täällä Bangkokissa nyt kuplassa, ja jos elän, niin minkälaisessa.

Puhaltelin saippuakuplia parvekkeella ihan vain tätä juttua varten. Kuulemma oikein hyvä saippuakuplaseos tulee, kun yhdistää tiskiainetta, vettä ja tomusokeria. Tomusokeria minulla ei ollut, joten kuplatkin hajosivat melkein samantien - aika haasteellisia kuvattavia nuo!

Eräs tapaamani suomalainen totesi, että täällä on melkko helppo elää "länkkärielämää". Tietyistä kaupoista (kuten Villa Market) saa suhteellisen helposti kaikenlaisia länsimaisen elämän edellytyksiä - kuten vauvanruokapurkkeja, joita joku kerta jouduin metsästämään ihan huolella.

Olen kuplassa ainakin suhteessa thaimaalaisiin. Bangkokin thaimaalaisia olen tavannut nyt tämän 1,5 kk aikana vain kaupankäynnin tai palvelujen oston yhteydessä. Kiinteistöagenttimme olivat thaimaalaisia, maidimme (joka siis palkattiin, jos joku jäi miettimään miten siinä kävi) on thaimaalainen, kaupan kassasedät ja -tädit ovat thaimaalaisia. Koska en käy täällä töissä, enkä myöskään baareissa (koska vauva), minulle ei tule mieleen yhtään thaimaalaista tuttavuutta, joka ei olisi jotenkin kytköksissä jonkinlaiseen liiketoimintaan. Kupla suhteessa Bangkokin köyhimpiin thaimaalaisiin on varmasti vielä sitkeämpi. Naapurimmekin ovat järjestään japanilaisia. Japanilaisia, jotka ajavat ferrareilla.

Yhtenä päivänä kotiini rynnänneet talomme vartijat tosin eivät tainneet todellakaan ajatella liiketoimintaa - tein ruokaa, ja ok, tuotos paloi vähän pohjaan. Nähtävästi se oli aiheuttanut jonkun äänettömän palohälytyksen jonnekin. Ovikello alkoi soida melko hätäseen, ja kun avasin oven, sisään rynnisti kaksi vartijaa huutaen "Fai mai" eli tulipalo. Nähtyään käryävän paistinpannuni, tuli hetken syvä hiljaisuus. Toinen vartijoista totesi hieman nuivasti, että "mädääääm, use the fääään", ja samantien hekin olivat jo tiessään...

Puluja aamutuimaan lähellä Benjasiri-puistoa

Muuten "olen ihan länsimaissa"-kupla hajoaa ennen kuin alkaa muodostuakaan.

Kun astuu ovesta ulos, näkee liikenteen, ihmiset, kasvillisuuden. Helottava aurinko tervehtii joka päivä nyt sadekauden päätyttyä (yleensä se ei ärsytä, mutta joskus kyllä. Opin myös, että aurinko on syy, miksi kaikki expatit eivät tuo pieniä lapsiaan Thaimaahan, vaan jättävät ne kotimaahan!). Joka kulman takana tulee vastaan jotain, jota koti-Suomessa ei tule. Ravintolaankin kun menee, ei yleensä saa käsiinsä tuttua ja turvallista haarukka ja veitsi -yhdistelmää. Sen sijaan käteen isketään haarukka ja lusikka, ja näistä nimenomaan lusikka laitetaan suuhun.

Green curry with fried rice + dragon fruit smoothie, haarukka-lusikka -yhdistelmällä

Bangkokin TOP 3 parhaimmisto -juttu on muuten edelleen työn alla. Tarvitsisin siihen vain lisää hyviä kuvia, siihen juttuun ei kunnianhimoissani riitä vain kynsisaksien pyöryläpään pito saippuavedessä ja kuplien puhaltelu...

Jos saa udella vielä ennen TOP-juttuni julkaisua, niin mikä juuri sinusta on ollut Bangkokissa / Thaimaassa parasta?

You want me?

Sain äsken puhelun: "Hi, my name is X. You want me?". Olen saanut aiemmin pari outoa thain kielistä tekstiviestiä, joita en tietenkään ymmärrä, paitsi lähettäjien nimet, jotka ovat olleet englanniksi. En tiedä siis mitä viestit koskevat, mutta kun lähettäjänä on ollut "girl" tai "pretty thai" niin en ole viitsinyt lähteä selvittämäänkään.

Ensimmäinen ajatus puheluun liittyen oli tietysti, että nyt sitten joku soittaa vastaavissa asioissa. Melkein seuraavassa hengenvedossa tajusin kuitenkin tiedustella, että tarkoittaako soittaja "maidia", eli sanoiko hän sittenkin "you want maid"? Ei selvinnyt, mitä hän sanoi, mutta loppujen lopuksi maidista oli kyse. Saimme sovittua jotain huomiseksi (joka on thaiksi Phrung-nii, tästä olimme yksimielisiä), toivon että henkilö tulee silloin työhaastatteluun.

Juttuun liittymätön ananas-basilikajuoma

Thai-englantia on oikeasti välillä vaikeaa ymmärtää (listasin tämän bottom top 3 listallekin), ja kun itsekään ei ole englannin natiivi, niin saa vain toivoa, että lopputulos on se mitä on haluttu. Soitin tänään myös typyllemme ns. neuvola-ajan sairaalaan. Meillä oli jonkinverran vaikeuksia ymmärtää toisiamme sairaalan ajanvaraushenkilön kanssa. Ehkä sain ajan, ja ehkä se tuli tytöllemme. Menen ainakin ensi viikolla oletettuun sovittuun aikaan tsekkaamaan, mitä tuli varattua.

Viikonloppuna tapasimme joukon mukavia Bangkokin suomalaisia, terkkuja sinne jos joku tänne blogiin joskus eksyy :) Sain samassa yhteydessä suosituksen eräästä thai-kielikurssien järjestäjästä, pian täytyy oikeasti aktivoitua sen suhteen.

Onhan sentään jo vuosi 2558. Länsimaista vuosilukua 2015 kyllä käytetään ja ymmärretään, mutta virallisesti täällä ollaan 543 vuotta länsimaita edellä. Alla kuvattu suklaaleipä vanhentuu siis jo 3 päivän päästä, ei 43 vuoden kuluttua.

So much

Paljon on nyt jo ehditty kokea ja näkeä. Öisin ei oikein saa untakaan, kun mieli koittaa käsitellä kaikkea enemmän tai vähemmän outoa.

Thai maahanmuuttovirastossa on käyty, ja lupa asua ja tulla ja mennä oman mielen mukaan on nyt 2 vuodeksi. Meillä oli asianajotoimistomme puolesta omat jonottajat(!), joten meidän paikallaoloaika supistui pariin tuntiin ja yhteen otettuun valokuvaan.

Nähtävyyksiäkin on nähty. Erityisesti Bangkokin ykkösnähtävyys, Grand Palace ja Wat Phra Kaew, olivat melkoisen prameita. Myös kuninkaallisia laivoja käytiin ihmettelemästä, sekä aikamoisen suurta ostoskeskusta.

Ja syöty on. Erityisesti thaimaalaista ja sushia ja nuudelia purkissa. Ehdoton ykkösherkku on tällä hetkellä vesimelonipohjaiset juomat, joista minulla ei tietenkään ole kuvaa.

Yksi jännittävä juttu on, että Suomesta tuodut vaipat loppuivat, ja nyt on testauksessa pari ihan outoa merkkiä. Fingers crossed, että ovat tarpeeksi hyviä.

Ensi lauantaina jatketaan sen oman kodin etsintää. Jospa nyt löytyisi täältä soma pieni tupa.