I have such a cute accent

Kävin eilen typyn kanssa räätälissä, vai miksikä noita vaatteiden tekijöitä nykyisin kutsutaan. Räätäli kuulostaa niin vanhanaikaiselta... Yksi myyjistä puhui englantia, toinen ei ollenkaan. Mutta ei se haitannut, luettelin englantia-osaamattomalle puhelinnumeroni thaiksi niin kuin vettä vaan.

Tähän se englantia osaava totesi, että Oh! You have such a cute accent.

En tiedä, onko se thaimaalainen tapa sanoa, että ääntämiseni haisee.

Tilasin räätäliltä itselleni tunikan, jonka koekappaleeseen totesin, että helma on mun makuuni liian lyhyt, ainakin ilman housuja. Myyjä totesi sitten siihenkin, että Oh! But that looks so cute! Pyysin siihen silti tuuman lisää pituutta. Menköön käytännöllisyys söpöyden edelle tällä kertaa.

Katunäkymää BTS:n alta

Mitäs meille muuten? Hmm, ei ihmeempiä. Tällä hetkellä arki rullaa suht normaalisti.

Odotellaan huhtikuun 13.-15. päivä olevaa Songkrania, joka kuulema on ihan hillitön juhla. Koko Bangkok ja koko Thaimaa aloittaa silloin pitkän ja armottoman vesisodan. Jokainen kauppa on pullollaan vesipyssyjä, Songkran-paitoja ja vesitiiviitä kännykkäkoteloita. Vettä heitellään kuulema toisten päälle ihan estoitta, ja kuivana ei pysy kukaan.

Me ollaan kuitenkin sen verran nuivia, että lähdemme Bangkokista Songkrania karkuun Koh Lantalle. Sielläkin varmaan jotain juhlintaa on, mutta toivottavasti vähän hillitymmin, ettei tarvitse tyttösen kanssa nyt ihan kauheasti varoa jokaista vastaantulijaa.

Ja Koh Lanta -viikon jälkeen olemme viikon Krabilla.

Onneksi on mitä odottaa.

Kuva Koh Sametilta. Jää nähtäväksi, onko Koh Lantan hiekka yhtä valkoista ja meri sinistä

End is near

Vauvavuodesta on huomenna kulunut 83%. Murunen täyttää 10 kk! Vauvavuoden loppu siintää siis jo melkein näkyvissä, ja samalla se tarkoittaa tämän blogin loppua. Vauvaperhe muutti Bangkokiin ja sitten vauva kasvoikin jo isoksi. Siinäpä blogin elinkaari lyhyesti. Odotetaan kuitenkin ne 1v synttärit vielä!

Yksityiskohta Suuren palatsin seinämaalauksesta

Miten täällä Bangkokissa sitten oikein pärjää vauvan kanssa?

Vaihtelevasti. Minä olen vähän sitä mieltä, että missä vaan pärjää kun ottaa oikean asenteen. Vaikka Etelänavalla pingviinien kanssa. Bangkokissa thaimaalaisten ja ulkomaalaisten lomailijoiden keskellä olo on lastenleikkiä siihen verrattuna.

Mikä on ollut haastavinta?

Kuumuus ja ei-niin-rakas viholliseni liikenne. Saastetta, melua, kaahausta, piittaamattomuutta liikennesäännöistä.

Mikä on ollut yllättävän vähän haastavaa?

Sosiaaliset kontaktit. Luulin, että meistä tulee vähintään erakkoperhe. No, ei tullut.

Ja ruokamyrkytyksen välttäminen (puun koputusta tähän). Kellään ei ole ollut ruuan tai juoman suhteen mitään ongelmaa.

Sushivenhe EmQuartierissa

Käytännön vinkkejä vauvaperheen arkeen Bangkokissa?

Apua on tarjolla edulliseen hintaan, tartu tarjoukseen! Hanki kotiapulainen, hanki lastenhoitaja. Meille ei pitänyt tulla kumpaakaan, koska minähän olen vauvan kanssa kotona - eihän mulla pitänyt olla mitään muuta tekemistä, kuin hoitaa taloutta... Itsekään en kuitenkaan ole lähtenyt täysiaikaiseen kotiapulaiseen enkä varsinkaan täysiaikaiseen lastenhoitajaan. Kotiapulainen käy kahdesti viikossa ja lastenhoitaja tulee kolmena aamupäivänä /vko. Juuri sen verran, kuin äiti tarvitsee "omaa aikaa". Mieti, mikä sopisi juuri sinulle! Ja palkkaisitko vielä personal trainerin, kuten minä juuri tein :)

Äläkä huolehdi vaipoista tai muista käytännön tarvikkeista. Kaikkea löytyy - ei samaa kuin Suomessa, mutta voit törmätä johonkin vielä parempaan. Thaimaalaiset nettikaupat ovat varsin hyvätasoisia, ja kotiinkuljetus nopeaa! Purkkiruuat tosin ovat aiheuttaneet pienen pettymyksen, mutta niitäkin löytyy, joitakin hyviäkin. Me teemme ruokaa paljon itse.

Isot yhdistelmärattaat eivät ole täällä paras ratkaisu. Me pärjäsimme niillä kuitenkin usemman kuukauden (kantoreppu oli välillä käytössä), joten ei nyt ihan mahdotonkaan. Kuitenkin kun neiti oppi istumaan ja vaihdoimme keveisiin yhdellä ranneliikkeellä kokoontaitettaviin rattaisiin, maailma avautui ihan eri tavalla. Bangkokin jalkakäytävät/tien pientareet ovat käytännössä esteratoja, ja skytrainin kaikilla asemilla ei todellakaan ole hissejä. Kun saat vauvan toiseen kainaloon ja rattaat toiseen, pääset mihin vaan.

Kivoin thaimaalainen vauvamuisto tähän asti?

Ensimmäisenä tulee mieleen vauva kotona leikkimatollaan. Olohuoneesta on käytännössä tullut neidin valtakunta, jossa kikatetaan, lällätellään, taputetaan, heilutetaan marakassia ja tehdään nousuharjoituksia. Tämä olohuone (lastenhuone) olisi voinut sijaita missä tahansa. Meillä se sijaitsee Bangkokissa, Sukhumvit-tien varrella. Täällä opittiin istumaan, täällä leikattiin ensimmäistä kertaa hiuksia, täältä on miljoona kuvaa tytöstä Hello Kitty -matollaan.

Tulemme myös muistamaan typyn ihastumisen thaimaalaisiin ihmisiin. Kotiapulaistamme vaaditaan päästä kurkkimaan, lastenhoitajan syliin kapsahdetaan suu korvissa. Neiti vierastaa erityisesti vaaleaa, pohjoismaista tyyppiä - tummahiuksinen thaimaalainen hyväksytään yleensä suht nopeasti. Ja tunne on molemminpuolinen. Thaimaalaiset rakastavat lapsia.

Tyttö on myös täällä kehittänyt ensimmäiset harrastuksensa!


Mitä täällä sitten voi harrastaa vauvan kanssa?

Suomessa harrastimme äiti-vauva-joogaa ja äiti-vauva-jumppaa. Täällä ei olla  tehty kumpaakaan (ellei lasketa ihan kotona tehtyä jumppailua). Sellaisiakin ryhmiä täältä varmasti löytyisi, mutta tällä hetkellä meillä tytön harrastuksina on uinti ja musiikki.

Vauvauinti. Ihan ehdoton, neidistä on tullut hurja vesipeto!
Muskari. Suomenkielinen muskari on viikon kohokohta.

Näiden lisäksi mietitään johonkin "playgroupiin" eli kerhoon liittymistä. Kävimme jo kokeilemassa The Little Gymiä, mutta se ei oikein iskenyt. Sen lisäksi, että se oli aika hintava, en oikein ehkä sittenkään pitänyt taustalla väijyneestä treenausajattelusta. Puolapuuharjoittelut voi alottaa myöhemminkin, jos tyttö niin haluaa...

Ja tietysti voi myös harrastaa ei-ohjatusti. Vaikka leikkipuistoja, sisällä ja ulkona ja teemalla ja ilman. Meidän kulmille avataan lähiaikoina iso dinosauruspuisto. Saas nähdä mitä tyttö olisi siitä mieltä...

Chatuchak a.k.a some serious shopping

Tänään kaikki osui kohdalleen. Heräsimme aikaisin, ilma oli pilvinen ja sateinen, eikä meillä ollut suunniteltuna mitään sen kummempaa ohjelmaa (Suomalaisten lapsiperheiden treffit olisivat kyllä olleet puistossa, mutta siihen oli aamulla vielä liian monta tuntia ja ilma oli sateinen). Päädyimme siis Chatuchakiin. Katetuilla Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla on joku semmonen 15 000 myyntikoppia, täynnä jos mitä.

Chatuchakiin pääsee suoraan Skytrainilla, mistä iso plussa. Mo Chitin asemalta on vain pieni kävelypyrähdys, ja sitten onkin jo Chatuchak tavarataivaan (tai -helvetin) porteilla. Olimme paikalla sunnuntaina klo 9 maissa, ja se oli paikallisillekin aika aikaisin. Kaikki paikat eivät olleet vielä auki, mutta kapeilla kujilla mahtui hyvin liikkumaan rattaidenkin kanssa.

Sisäkujilla meiningistä tuli kivaa ja rentoa...

...vaikkakin ensisilmäys Chatuchakiin oli aika luotaantyöntävä.

Vähän isommat lastenvaunut, näilläkin näytti mahtuvan

Joku ehkä muistaa, että mietimme Chatuchakin ja Ikean välillä silloin, kun tarvitsimme lautasia ja muita astioita uuteen kotiimme (blogikirjoitus täällä). Silloin päädyimme Ikeaan. Tämänpäiväisen kokemuksen perusteella Chatuchak ei ehkä olisi ollutkaan niin huono vaihtoehto - mutta ostokset olisivat varmaan olleet jotain muuta kuin piti.

Esimerkiksi tämä tänään hankittu paperipyyhekotelo ei ole koskaan ollut suunniteltujen listalla

Saisko olla kukkakimppujen kanssa esille laitettuja vaatteita tai oudontuoksuista ruokaa?

Entäs kelpaiskos krysanteemimehu tai kiiltomaalilla maalatut simpukankuoret?

Kånken-reppu, buddhapatsas tai koristevalot?

Poistuimme siinä puolenpäivän aikaan, ja liikuimme selvästi vastavirtaan. Chatuchakiin oli oikea kansainvaellus. En tiedä, miten paikalla olisi viihtynyt normi-kuumalla kauheassa tungoksessa. Viileä keli ja paikalla tarpeeksi aikaisin - voin suositella, jopa vauvan kanssa. Muistahan tinkiä hinnoista!

Lähtövilkutus Chatuchakille Skytrainin sillalta

Reissussa tuli syötyäkin, aamukahvit ja lounas, mutta koska tämä yrittää olla jotain muuta kuin ruokablogi, niin ei siitä sen enempää...

Bangkok food

Melkein jokaiseen postaukseeni tuppaa näemä ujuttautumaan ruoka, uups. Koitetaan jos siitä päästäisiin jotenkin yli ja eteenpäin tekemällä tällainen pelkkä ruokapostaus! Bangkokissa tulee tietysti syötyä jotain joka päivä, joten jotain kokemusta siitä on (mutta mitään erityisiä ruokafiinistelijöitä ei tästä huushollista löydy, -fiilistelijöitä kylläkin).

Alkudrinksut Quincessa, josta lisää postauksen loppupuolella

Thairuoka

Bangkokista löytyy vaikka minkälaista ruokaa, mutta aloitetaan thairuuasta. Vanha vitsi kuuluu, että onko kiinalainen ruoka Kiinassa pelkkää ruokaa. No, Thaimaassa tai ainakin täällä Bangkokissa ainakin länsimaalaisten joukossa thaimaalainen ruoka on thairuokaa, ei pelkkää ruokaa...

Ensimmäinen kosketuksemme paikalliseen thairuokaan oli aiemman asumuksemme naapurissa sijaitseva Supanniga Eating Room - http://www.supannigaeatingroom.com/ . Nyttemmin Supannigoja on jo kaksi, toinen Thong Lo'ssa ja toinen Sathorn-kadulla.

Supannigan ruoka on todella hyvää! Ja koska on aina poikkeuksia, niin Supannigan valikoimassa tekee poikkeuksen kalaruuat. Muuallakin olen törmännyt siihen, että thaimaalainen kala on ihan järkyttävän suolaista. Niin suolaista, että sitä ei oikein mielellään syö, vaikka pitäisi suolaisesta ruuasta ja kalasta (itse en ole oikein kummankaan ystävä).

Annos Supannigasta. Huomaa oikeaoppinen ruokailu haarukalla ja lusikalla.

Supannigan hinnat ovat hyvin kohtuulliset, kalliimmat tietysti kuin kadulla. Muistaakseni annokset parinsadan bahtin molemmin puolin. Ainakin Thong Lon Supanniga on siisti ja kiva syödä myös sisällä paikan päällä.

Ns. oikeiden ravintoloiden ja katuruokakojujen lisäksi on, paremman sanan puutteessa, välimalleja. Vähän niin kuin katuruokaa, mutta tarjoiltuna kiinteästä rakennuksesta. Esimerkiksi Phrom Phongin BTS:n ja Sukhumvit soi 39 välissä on paikka, joka on aina ihan täynnä. Yksinkertaiset muovituolit, hieman "elämää nähnyt" atmosfääri. Ruoka on hyvää, perinteistä thaifoodia, ja hinnat eivät päätä huimaa. Otimme sieltä tänään mukaan pari kanakeittoa, joka oli annoslistan kalleimmasta päästä. Hintaa annoksella 90 bahtia (100 bahtia on noin 2,5 euroa).

Tulikuumasta pussista pullahti lautasellinen oikein maukasta chilistä kanakeittoa

Ja sitten päästään siihen kadulla syömiseen. Kiinteistöagenttimme ystävällisesti varoittelivat että "it is maybe not for you...", mutta jotain thairuokaa kadullakin voi syödä. Olen tosin nähnyt miten astiat pestään kuraveden näköisellä vedellä likaisilla räteillä, joten ruokahaluni häipyy kun ajattelenkin kadulla astioista syötäviä ruokia. Sen sijaan liha-ym-vartaat ovat oikein, oikein hyviä, usein tulikuumia, ja niitä voi mutustella seisten, joten niitä suosittelen. Hinta riippuu usein pärstäkertoimesta, ja farangeille eli ulkomaalaisille on usein eri hinnat kuin paikallisille. 

Ostoskeskusten ruokapaikat

Jos et tiedä mitä haluat syödä, ja haluat helposti useita vaihtoehtoja, niin kannattaa mennä johonkin suurista ostoskeskuksista. Erityisesti voin suositella uudenuutukaista EMQuartieria ( http://www.emquartier.co.th/ ), lähellä Phrom Phongia. Neljässä kerroksessa n. 40 ruokapaikkaa. Kyllä, noin 40. Oma suosikkini on 6. kerroksen japanilainen Fuji, sen sijaan Four Seasonin thairuoka ei mitenkään erityisesti säväyttänyt. Japanilaista ruokaa syödään muuten täälläkin puikoilla. Ja EMQuarterista löytyy pihviravintoloitakin. Niissä ei syödä haarukalla ja lusikalla, eikä myöskään puikoilla...

Miehekäs pihvi

Samoin Siam Paragonin ostoskeskuksessa ( http://www.siamparagon.co.th/ ), lähellä Siam BTS-asemaa, on komea food hall eli ruokahalli. Sinne meinasimme jopa eksyä ensimmäisellä kerralla. Ja tietysti myös pienemmissäkin ostoskeskuksissa on ruokapaikkoja. Hyvää thairuokaa löysimme esimerkiksi Sala Daeng BTS-aseman vieressä olevasta Silomista.

Maistuvia kääröjä. Chiliä löytyy päältä ja sisältä, kuten asiaan kuuluu.

Muita suosituksia

Kauppalehti suosittelee viittä Bangkokin ravintolaa, "joissa kannattaa ruokailla jos lompakko kestää" http://makujenmaailma.kauppalehti.fi/ravintola/viisi-varmaa-valintaa-bangkokin-ravintoloista . Näistä yksi sijaitsee ihan lähellä meitä, ja siinä olemme jopa käyneet. 

Quince www.quincebangkok.com on thairuokapaikkoihin verrattuna hintava, mutta ei aiheuta suomalaisiin ravintolahintoihin tottuneelle mitään paniikkia. Sunnuntaina vähän ennen puoltapäivää paikka alkoi täyttymään, livebändi soitti musiikkia ja tunnelma oli oikein kiva. Ja ruokakin oli hyvää! Tänne tullaan toistekin, etenkin jos ja kun thairuoka ei satu houkuttamaan.

Avokado-lehtikaali-leipä, 170 bahtia

Vuohenjuustokohokas, 290 bahtia

Quincessa otetuista kuvista tuli kivan trendikkään näköisiäkin [tähän sellainen peukku-emoji].

Viimeisenä mainintana varmaan kaikki Bangkokin ruokakategoriat sisällään pitävä mainio Foodpanda, https://www.foodpanda.co.th/. Foodpandasta voit tilata ruokaa valitsemastasi ravintolasta ja ruoka toimitetaan sinulle kotiin n. 50-100 bahtin lisämaksua vastaan.

Ruutukaappauskuva Foodpandan palvelusta, hakuehtona intialainen ruoka. 

Voin lämpimästi suositella listan ylintä, Mrs. Balbir's Indian Cuisinesta. Tilasimme sieltä tapaamispäiväksemme illallisen, ja voin vain siitäkin todeta että - hyvää.

Bangkok traffic

Bangkokin tämän hetken "3 parasta" ja "3 huonointa" oli tarkoitus olla tämän postauksen aihe. Jäin kuitenkin jumiin tuohon huono-kategorian ykköseen. Bangkokin liikenne!

(Kuvissa Spirit houseja pulloineen ja pilleineen)

Aloitussanoiksi teki mieli kirjoittaa, että Bangkokin liikenne on ihan kaamea, yhtä helvettiä, mutta kun aloin miettimään asiaa tarkemmin, niin tajusin että ei se nyt ihan niinkään ole. Joka kerta on perille päästy, ja useimmiten ei olla oltu myöhässäkään. Pientä reittisuunnittelua kannattaa kyllä harrastaa, ja jos olet kävellen liikkeellä, niin varovaisuutta ja harkintaa tienylitykseen!

Useampi lähde  toteaa, että Bangkokia ei ole tehty kävelijöitä varten. No siis, kyllähän täällä voi kävellä, mutta etäisyydet ovat helposti todella pitkiä. Tiiviistä ydinkeskustasta, jossa näkisi päänähtävyydet ja kaupat leppoisalla kilometrin kävelyllä, voi vain haaveilla. Eikä noita teitäkään ole oikein tehty kävelijöitä varten. Eikä varsinkaan lastenrattaita. En ymmärrä miten esteettömyyttä tarvitsevat ihmiset pääsevät täällä ylipäätään mihinkään.

Tehtävä! Haluat päästä paikasta A paikkaan B. Matka on liian pitkä käveltäväksi, vaikka ei huomioisi +30 asteen hellettäkään. Mitkä ovat vaihtoehdot?

Moottoripyörätaksi. Huh. Mopon päällä saattaa istua kolme nuorta päällekkäin, ilman kypärää. Seuraavan taksin kyydissä istuu hieno nainen sivuttain helmojaan pidellen. Kolmannen kyydissä on pieni lapsi äitinsä sylissä. Mopotaksi mahtuu mistä vaan ja pääsee nopeasti täyteen vauhtiin. Ei voi suositella. Vakuutusyhtiötkään eivät suosittele.

Tavallinen taksi. Ilmastoitu ja usein ihan siisti. Taksikuskit eivät vaan ymmärrä turvavöiden päälle ja useimmissa takseissa niitä ei yksinkertaisesti ole. Siinäpä onkin selittämistä, että halutaan ehdottomasti turvavöinen taksi, että saadaan neidin turvakaukalo takapenkkiin kiinni, kun samaan aikaan vieressä vain vilahtaa mopo pieni lapsi kyydissään. Taksit ovat halpoja (kun ei sorru huijauksiin) ja ainakin meille sattuneet taksikuskit ihan mukavaa väkeä. Eräs taksikuski totesi, että Bangkokin ruuhka-aika kestää aamuvarhaisesta yömyöhään. Ja se on ihan totta! Lyhyehköstäkin matkasta voi väärä reitinvalinta väärään aikaan tehdä useamman tunnin mittaisen. Taksia voi kuitenkin suositella, jos ruuhkat eivät harmita.

Tuk-tuk eli eräänlainen kolmipyöräinen skootteri. Avoin, eli ei ilmastointia, ja pärisee. Kyytiin en ole mennyt, mutta ei näytä kovin mukavalta menopeliltä, ehkä kuitenkin kerran elämässä kokeiltava. Eikä tämänkään kyydissä voi ruuhkalta välttyä.

Sky train eli kaupunkijuna. Suosikkini! Viime viikolla tosin tälläkin ajelu koki pienen kolauksen. Vapaapäivän aattoilta ja kaupungissa suuret hindujuhlat - junat olivat oikeasti täynnä ja olo kuin sardiinipurkissa. Se on jännä fiilis, kun aivan täydessä junassa ovet avautuvat ja huomaa, että sisään tulee vielä lisää ihmisiä. Ei voi suositella ahtaan paikan kammoiselle. Mutta muuten juna on kyllä oiva menopeli. Nopea, ilmastoitu, kohtuuhintainen. Päivisin lastenvaunut mahtuvat hyvin kyytiin. Lastenvaunujen kanssa on vaan hieman kantamista, asemat sijaitsevat n. 3 kerroksessa, ja hissiä ei ole. Liukuportaat ylöspäin tosin yleensä löytyy. Vaunujen kanssa junailu käy siis myös kuntoilusta.

Metro. Vielä kokeilematta. Jos joku tietää, millaista sillä on matkustaa, niin kertokaa pliis :)