Vauvavuodesta on huomenna kulunut 83%. Murunen täyttää 10 kk! Vauvavuoden loppu siintää siis jo melkein näkyvissä, ja samalla se tarkoittaa tämän blogin loppua. Vauvaperhe muutti Bangkokiin ja sitten vauva kasvoikin jo isoksi. Siinäpä blogin elinkaari lyhyesti. Odotetaan kuitenkin ne 1v synttärit vielä!
Yksityiskohta Suuren palatsin seinämaalauksesta
Miten täällä Bangkokissa sitten oikein pärjää vauvan kanssa?
Vaihtelevasti. Minä olen vähän sitä mieltä, että missä vaan pärjää kun ottaa oikean asenteen. Vaikka Etelänavalla pingviinien kanssa. Bangkokissa thaimaalaisten ja ulkomaalaisten lomailijoiden keskellä olo on lastenleikkiä siihen verrattuna.
Mikä on ollut haastavinta?
Kuumuus ja ei-niin-rakas viholliseni liikenne. Saastetta, melua, kaahausta, piittaamattomuutta liikennesäännöistä.
Mikä on ollut yllättävän vähän haastavaa?
Sosiaaliset kontaktit. Luulin, että meistä tulee vähintään erakkoperhe. No, ei tullut.
Ja ruokamyrkytyksen välttäminen (puun koputusta tähän). Kellään ei ole ollut ruuan tai juoman suhteen mitään ongelmaa.
Sushivenhe EmQuartierissa
Käytännön vinkkejä vauvaperheen arkeen Bangkokissa?
Apua on tarjolla edulliseen hintaan, tartu tarjoukseen! Hanki kotiapulainen, hanki lastenhoitaja. Meille ei pitänyt tulla kumpaakaan, koska minähän olen vauvan kanssa kotona - eihän mulla pitänyt olla mitään muuta tekemistä, kuin hoitaa taloutta... Itsekään en kuitenkaan ole lähtenyt täysiaikaiseen kotiapulaiseen enkä varsinkaan täysiaikaiseen lastenhoitajaan. Kotiapulainen käy kahdesti viikossa ja lastenhoitaja tulee kolmena aamupäivänä /vko. Juuri sen verran, kuin äiti tarvitsee "omaa aikaa". Mieti, mikä sopisi juuri sinulle! Ja palkkaisitko vielä personal trainerin, kuten minä juuri tein :)
Äläkä huolehdi vaipoista tai muista käytännön tarvikkeista. Kaikkea löytyy - ei samaa kuin Suomessa, mutta voit törmätä johonkin vielä parempaan. Thaimaalaiset nettikaupat ovat varsin hyvätasoisia, ja kotiinkuljetus nopeaa! Purkkiruuat tosin ovat aiheuttaneet pienen pettymyksen, mutta niitäkin löytyy, joitakin hyviäkin. Me teemme ruokaa paljon itse.
Isot yhdistelmärattaat eivät ole täällä paras ratkaisu. Me pärjäsimme niillä kuitenkin usemman kuukauden (kantoreppu oli välillä käytössä), joten ei nyt ihan mahdotonkaan. Kuitenkin kun neiti oppi istumaan ja vaihdoimme keveisiin yhdellä ranneliikkeellä kokoontaitettaviin rattaisiin, maailma avautui ihan eri tavalla. Bangkokin jalkakäytävät/tien pientareet ovat käytännössä esteratoja, ja skytrainin kaikilla asemilla ei todellakaan ole hissejä. Kun saat vauvan toiseen kainaloon ja rattaat toiseen, pääset mihin vaan.
Kivoin thaimaalainen vauvamuisto tähän asti?
Ensimmäisenä tulee mieleen vauva kotona leikkimatollaan. Olohuoneesta on käytännössä tullut neidin valtakunta, jossa kikatetaan, lällätellään, taputetaan, heilutetaan marakassia ja tehdään nousuharjoituksia. Tämä olohuone (lastenhuone) olisi voinut sijaita missä tahansa. Meillä se sijaitsee Bangkokissa, Sukhumvit-tien varrella. Täällä opittiin istumaan, täällä leikattiin ensimmäistä kertaa hiuksia, täältä on miljoona kuvaa tytöstä Hello Kitty -matollaan.
Tulemme myös muistamaan typyn ihastumisen thaimaalaisiin ihmisiin. Kotiapulaistamme vaaditaan päästä kurkkimaan, lastenhoitajan syliin kapsahdetaan suu korvissa. Neiti vierastaa erityisesti vaaleaa, pohjoismaista tyyppiä - tummahiuksinen thaimaalainen hyväksytään yleensä suht nopeasti. Ja tunne on molemminpuolinen. Thaimaalaiset rakastavat lapsia.
Tyttö on myös täällä kehittänyt ensimmäiset harrastuksensa!
Mitä täällä sitten voi harrastaa vauvan kanssa?
Suomessa harrastimme äiti-vauva-joogaa ja äiti-vauva-jumppaa. Täällä ei olla tehty kumpaakaan (ellei lasketa ihan kotona tehtyä jumppailua). Sellaisiakin ryhmiä täältä varmasti löytyisi, mutta tällä hetkellä meillä tytön harrastuksina on uinti ja musiikki.
Vauvauinti. Ihan ehdoton, neidistä on tullut hurja vesipeto!
Muskari. Suomenkielinen muskari on viikon kohokohta.
Näiden lisäksi mietitään johonkin "playgroupiin" eli kerhoon liittymistä. Kävimme jo kokeilemassa The Little Gymiä, mutta se ei oikein iskenyt. Sen lisäksi, että se oli aika hintava, en oikein ehkä sittenkään pitänyt taustalla väijyneestä treenausajattelusta. Puolapuuharjoittelut voi alottaa myöhemminkin, jos tyttö niin haluaa...
Ja tietysti voi myös harrastaa ei-ohjatusti. Vaikka leikkipuistoja, sisällä ja ulkona ja teemalla ja ilman. Meidän kulmille avataan lähiaikoina iso dinosauruspuisto. Saas nähdä mitä tyttö olisi siitä mieltä...
