(Kuvissa Spirit houseja pulloineen ja pilleineen)
Aloitussanoiksi teki mieli kirjoittaa, että Bangkokin liikenne on ihan kaamea, yhtä helvettiä, mutta kun aloin miettimään asiaa tarkemmin, niin tajusin että ei se nyt ihan niinkään ole. Joka kerta on perille päästy, ja useimmiten ei olla oltu myöhässäkään. Pientä reittisuunnittelua kannattaa kyllä harrastaa, ja jos olet kävellen liikkeellä, niin varovaisuutta ja harkintaa tienylitykseen!
Useampi lähde toteaa, että Bangkokia ei ole tehty kävelijöitä varten. No siis, kyllähän täällä voi kävellä, mutta etäisyydet ovat helposti todella pitkiä. Tiiviistä ydinkeskustasta, jossa näkisi päänähtävyydet ja kaupat leppoisalla kilometrin kävelyllä, voi vain haaveilla. Eikä noita teitäkään ole oikein tehty kävelijöitä varten. Eikä varsinkaan lastenrattaita. En ymmärrä miten esteettömyyttä tarvitsevat ihmiset pääsevät täällä ylipäätään mihinkään.
Tehtävä! Haluat päästä paikasta A paikkaan B. Matka on liian pitkä käveltäväksi, vaikka ei huomioisi +30 asteen hellettäkään. Mitkä ovat vaihtoehdot?
Moottoripyörätaksi. Huh. Mopon päällä saattaa istua kolme nuorta päällekkäin, ilman kypärää. Seuraavan taksin kyydissä istuu hieno nainen sivuttain helmojaan pidellen. Kolmannen kyydissä on pieni lapsi äitinsä sylissä. Mopotaksi mahtuu mistä vaan ja pääsee nopeasti täyteen vauhtiin. Ei voi suositella. Vakuutusyhtiötkään eivät suosittele.
Tavallinen taksi. Ilmastoitu ja usein ihan siisti. Taksikuskit eivät vaan ymmärrä turvavöiden päälle ja useimmissa takseissa niitä ei yksinkertaisesti ole. Siinäpä onkin selittämistä, että halutaan ehdottomasti turvavöinen taksi, että saadaan neidin turvakaukalo takapenkkiin kiinni, kun samaan aikaan vieressä vain vilahtaa mopo pieni lapsi kyydissään. Taksit ovat halpoja (kun ei sorru huijauksiin) ja ainakin meille sattuneet taksikuskit ihan mukavaa väkeä. Eräs taksikuski totesi, että Bangkokin ruuhka-aika kestää aamuvarhaisesta yömyöhään. Ja se on ihan totta! Lyhyehköstäkin matkasta voi väärä reitinvalinta väärään aikaan tehdä useamman tunnin mittaisen. Taksia voi kuitenkin suositella, jos ruuhkat eivät harmita.
Tuk-tuk eli eräänlainen kolmipyöräinen skootteri. Avoin, eli ei ilmastointia, ja pärisee. Kyytiin en ole mennyt, mutta ei näytä kovin mukavalta menopeliltä, ehkä kuitenkin kerran elämässä kokeiltava. Eikä tämänkään kyydissä voi ruuhkalta välttyä.
Sky train eli kaupunkijuna. Suosikkini! Viime viikolla tosin tälläkin ajelu koki pienen kolauksen. Vapaapäivän aattoilta ja kaupungissa suuret hindujuhlat - junat olivat oikeasti täynnä ja olo kuin sardiinipurkissa. Se on jännä fiilis, kun aivan täydessä junassa ovet avautuvat ja huomaa, että sisään tulee vielä lisää ihmisiä. Ei voi suositella ahtaan paikan kammoiselle. Mutta muuten juna on kyllä oiva menopeli. Nopea, ilmastoitu, kohtuuhintainen. Päivisin lastenvaunut mahtuvat hyvin kyytiin. Lastenvaunujen kanssa on vaan hieman kantamista, asemat sijaitsevat n. 3 kerroksessa, ja hissiä ei ole. Liukuportaat ylöspäin tosin yleensä löytyy. Vaunujen kanssa junailu käy siis myös kuntoilusta.
Metro. Vielä kokeilematta. Jos joku tietää, millaista sillä on matkustaa, niin kertokaa pliis :)
No niin Mervi, tulinpa visiitille minäkin, kun en ollut aiemmin törmänny sun blogiin. Mahtava juttu ja hauskasti kirjoittelet. Täytyy kahlata näitä sun postauksia taaksepäin ihan alkuun saakka ja laitanpa blogisi myös lukulistalleni. Täällä me Thaimaassa näemmä molemmat perheittemme kanssa koitamme luovia ja pärjätä. Jos tulette joku kerta visiteeraamaan Samuille, niin laitapa viestiä. Voitais treffata :)
VastaaPoistaKiva kun visiteerasit blogissa, ja ehkä joskus vielä treffaamme Samuilla tai muualla :)
VastaaPoistaKannattaa mahdollisimman nopeasti ravistaa länkkärimentaliteetti ja tehdä elämästä itselleen helpompaa täten. Jos BKK:ssa meinaa asua, tulet huomaamaan mopotaksit yhdeksi parhaaksi välineeksi ruuhka-aikaan suht lyhyille siirtymille Skytrainin stopin jälkeen. Ei kyllä tosin mekään sitä olla käytetty ihan pienen lapsen kanssa.
VastaaPoistaTaksien turvavöistä saat taistella tasan niin kauan kuin vaan jaksat, vähemmän stressaava on antaa sen asian olla ja mennä muitten mukaan.
Lastenrattaiden kanssa en lähtisi koskaan liikenteeseen, sulaa hulluutta IMO. Ei muuta kuin vauva kantoon joko rintarepulla tai ilman. Joka paikkaan mekin on kannettu likka, hiton paljon vähemmän säätämistä kuin jos rattaiden kanssa pitäisi pelata.
Metro ei juuri eroa Skytrainista muutenkuin menee maan alla :) Ja ehkä pienellä otannalla tuntuisi olevan vähemmän ihmisiä, tiedä häntä.
Eläminen bkk eroaa niin paljon siihen mihin me länkkärit on totuttu että minun nähdäkseni on vain kaksi vaihtoehtoa, mukauta paikalliseen rytmiin ja toisinaan äärimmäisen raivostuttaviin pikkuisiinkiin juttuihin tai sitten vaan nostaa kytkintä.
Se Mai Pen Rai täytyy omaksua siellä pärjätäkseen vaikka se meille ei helppoa olekkaan.
Kiitos kommentistasi :). Näitä erikoisuuksia ja erilaisuuksia tarkastelen vähän omalla tyylilläni, ja ne ovatkin tämän maasta- ja maahanmuuton sokeri ja suola.
Poista