Thai culture in a nutshell

Saimme kotiimme thaikulttuurin asiantuntijan luennoimaan. Hyvinkin interaktiiviseksi muodostuneesta luennosta/koulutuksesta on nyt hetki aikaa, joten tässä jotain mitä jäi päällimmäisenä mieleen, eli thaikulttuuria pähkinänkuoressa!

Kuvissa: kiinalaisen uudenvuoden 2016 koristeluja Emporium/EMQuartier-ostoskeskuksessa 

Ennen alkua vielä disclaimer: aina on mahdollisuus, että ymmärsin väärin tai muistan väärin. Thaikulttuurissa tätä tuskin kukaan tulisi suoraan kertomaan. Sen sijaan he saattaisivat kertoa minulle tarinan, että joskus he ovat muistaneet väärin asioita, ja olenko varma ettei minulle ole koskaan käynyt niin. He saattaisivat myös vahvistaa suhdettaan esimieheensä, ja lähettää hänelle sähköpostia, että nyt se Mervi muistaa ihan väärin. Esimies voisi sitten ottaa minuun yhteyttä. Tai ehkä he olettaisivat, että harmonian kannalta olisi ihan parasta, että hymyillään vaan ja sanotaan, että hyvin menee.

Siinä missä Suomessa mennään keskeytyksettä suoraan asiaan ja arvostetaan aikatauluja ja faktoja, Thaimaassa deadlineakin voidaan pitää enemmän vähän niin kuin guidelinena. Aika on suhteellinen käsite. Thaikulttuurissa ei pidetä keskeytyksiä moineskaan - voidaan hieman kierrellä ja kaarrella, rakentaa suhdetta, tutkailla millaisen tyypin kanssa ollaan tekemisissä ja mietiskellä vähän kotiasioita.

Thaimaalaisille ihmissuhteet ovatkin tärkeitä ja he ovat usein tulkinnan mestareita. Suomessa sanotaan sanoilla mitä halutaan (ja voidaan ehkä mulkaista päälle). Thaimaassa kommunikoidaan toki sanoin, mutta viestiin vaikutetaan hyvin suuresti myös hiljaisuudella, katsekontaktilla, äänensävyllä, eleillä, asennolla, puvulla, paikalla, suhteella, ja kaikkea kuormittaa aiemmat yhteiset kohtaamiset.

Kurssin jälkeen minua hirvitti mennä lähikauppaan. Näkevätkö he heti, että mielestäni kalahyllyllä on kaikkea todella epäilyttävän näköistä tavaraa? Lukevatko nuo mokomat minua kuin avointa kirjaa?  Välillä se vaikuttaa siltä. Kurssin vetäjäkin totesi, että thaimaalaiset pyrkivät ennakoimaan niin ettei toisen tarvitse pyytää mitään. Ai ostoskori, sä toitkin sen mulle jo ennen kuin tajusin kaivata. Ai mä näytän siltä etten jaksa kantaa kukkaruukkua kotiovelleni.

Thaimaalaiset ovat (yleistäen) kohteliaita ja arvostavat rauhaa ja harmoniaa. Hirveintä, mitä voi tehdä, on nolata heidät. Heiltä voi myös olla ihan turha kysyä kyllä vai ei -kysymyksiä. He keräävät vinkkejä, mitä ehkä haluaisit kuulla, ja sanovat sen hymyillen. Kyllä/ei -kysymyksen sijaan kannattaakin kysyä avoimia kysymyksiä.

Miltä sinusta tuntuisi, jos antaisin sinulle tämän tehtävän? (Vrt: Otatko tämän tehtävän vastaan?)

Päivän aikana käytiin läpi niin buddhalaisuus, karma kuin hierojalle tippaaminenkin. Thaimaalaisethan eivät perinteisesti tippaa. Nykyisin tosin he arvostavat pientä rahalahjoitusta (kukapa ei). Tippi kannattaakin antaa erityisesti suhteen luomiseksi vaikka vakihierojan kanssa. Kouluttaja sanoi, ettei hän koskaan anna tippiä enemmän kuin 100 bahtia (2,5 eur) - yleensä huomattavasti vähemmän. Ja kannattaa huomioida, että esimerkiksi kauppakeskusten ravintoloissa palvelumaksu näkyy jo kuitissakin.

Mielestäni hienointa Thaimaalaisessa kulttuurissa on usko hyviin tekoihin. Tulee tehdä hyvää ajatuksissa, sanoilla ja teoilla. Ja kannattaa muistaa, että jokaisella hyvällä (ja huonolla) teolla on seuraamuksensa!