I did it

Menin sitten sinne viimeksimainittuun Zumbaan. Tänä aamuna klo 9. Hyvin tuoreissa jälkihöyryissä tehtyjä merkintöjä siis seuraavaksi!

Zumba-paikan vastaanottotiskillä ei ollut saapuessani ketään, mutta ystävälliset japanilaisrouvat opastivat alkuun. Ota tuosta avain! Mikä avain vaan! Voit maksaa myöhemmin! Tähän suuntaan! Salissa oli jo valmiina peilin edessä tiukkailmeinen zumba-merkkiasuihin pukeutunut vanhempi nainen, joka otsa kurtussa mittaili ja testaili askeliaan. Mietin, että onkohan tuo se ohjaaja. Kieltämättä mielialani hieman laski - en tullut hakemaan tänne suorituspaineita ja tarkkoja askelkuvioita.

Pikku-Japanissamme on runsaasti japanilaisravintoloitakin. 

Tässä viimeksi syötyä sapuskaa, ettei postaus mene ihan reippailuksi.

Mutta sitten saapui nuorehko reipas ohjaajamies ja pisti musiikin soimaan. THUM THUM THUM. Ei kysynyt, että onko liian kovalla. Kukaan mamma ei huomauttanut että voisi pistää pienemmälle. Eipä sitä kysymystä olisi kukaan kuullutkaan. Ja mun mieliala nousi taivaisiin.

Hikistä, reipasta, ihanaa. Nyt on niin hyvä fiilis!

Zumban jälkeen ohjaajamies tuli juttelemaan, kyseli mistä olen kotoisin ja olenko vain käymässä. Meikä-pullukka taisi hieman erottua sieltä aasialaisten joukosta. Ja mä alan pelätä hieman englantini puolesta. Piti sanoa, että oli oikein hauska ja reipas tunti, sanoin että "It was very good."

Sama tiskillä, jonne maksoin käyntini. Piti kysyä, että "If I want to join in one of those evening classes, do I already need to make a booking?". Kysyin "Leitööööö, bookiiiing?". Vastassa oli se englantia osaamaton kassaneiti, joten toivon että tämä aiheutti aivan järkyttävän rallienglantini.

Bookingia ei tarvita. Tervetuloa uudestaan. Ja minähän menen :)